Aikakone; ei se bändi vaan se laite.

Iltaa.

Ajattelin että oli jo kulunut tarpeeksi aikaa viime kirjoituksestani, niin päätin tässä koneella istuessani, musiikkia kuunnellessani uusilla kuulokkeillani kirjoittaa vähän kuulumisia.

Postauksen aiheeseen heti näin alkuun, eli aikakone, onko moisia vekottimia ihan oikeasti olemassa. No, mielestäni on ainakin yksi keino matkata ajassa taaksepäin, nimittäin musiikin avulla. Tuossa kun äsken kuuntelin erästä albumia jota paljon kuuntelin armonvuonna 2004, niin kyllä siinä tulvi muisto jos toinenkin mieleen. Ei tarvi kuin silmät sulkea niin matka menneisyyteen voi alkaa. Tuo oli aikaa jolloin henkisesti voin aika huonosti, joten muistot ei välttämättä olleet niitä parhaimpia, mutta se muistutti minua mitä olen kokenut ja mistä olen selvinnyt tähän päivään.

Ja kun nyt sopivasti tähän päivään päästiin niin kerronpa mitäs tässä on viimeaikoina oikein tapahtunut. Sydämeni on valloittanut eräs aivan ihana naishenkilö. Hän tuli elämääni, näin kliseisesti sanottuna, kuin salama kirkkaalta taivaalta, juuri kun itse rypesin syvissä vesissä. Harvemmin näin käy, yleensä vain elokuvissa, että kohdalle sattuu henkilö, joka on kaikkea mitä on etsinyt. Suhdehan on jo virallistettu, eli siis facebookissa, silloinhan se on virallista. Ollaan vietetty paljon aikaa yhdessä ja mitä enemmän opin häntä tuntemaan, sitä vahvemmiksi tunteeni häntä kohtaan kasvavat. Ja parasta kaikessa on se, että tunne on molemminpuoleista. Että älkää ihmetelkö jos oon poikkeuksellisen hyvällä tuulella.

Sitten muihin uutisiin. Töissä menee ihan hyvin. Olen tässä tehnyt vähän ylitöitä ja ottanut täten tunteja talteen. Tarkoituksena olisi viettää ensi viikon viikonloppu Turussa erittäin ihanan ihmisen kanssa (lue edellinen kappale). Ohjelmassa mm. (ikkuna)shoppailua ja jääkiekkoa, Hermes nimittäin pelaa vierasottelun Turussa 19. päivä TuTo Hockeyta vastaan Marli areenalla, Hermes paita pitää siis pakata mukaan reissuun. Suunnitteilla on myös IKEA visiitti ennen kotimatkaa Sunnuntaina, koska mikäs sen parempi tapa tankata pitkää ajomatkaa varten kuin lihapullat perunamuusilla? Turkuun palaan myös Helmikuussa, kun LIONS yhtyeeni soittaa siellä historiansa toisen keikkansa, siitä reissusta tulee myös niin eeppinen; uskallan sen nyt jo sanoa. Tulee siitä ensinmainitusta reissusta sitä myös; ihana irtiotto arjesta. Muitakin isoja bändiuutisia on luvassa ihan lähitulevaisuudessa, mutta niistä myöhemmin kun uutiset vahvistuvat. 

Toivottavasti kaikki voitte hyvin ja muistakaa pitää huoli muista ja tietenkin myös itsestänne.

Down, but not out.

Iltaa!

Pyydän näin heti aluksi anteeksi hiljaiseloani, mutta minulla on siihen ihan pätevä syykin.

Elämä on viimeaikoina ollut aikamoista tunteiden vuoristorataa, sekä hyvässä että pahassa. Tällä hetkellä kuitenkin kaikki on enemmän kuin hyvin, en halua mennä sen enempää yksityiskohtiin, mutta sanottakoon näin, että olen saanut elämääni aivan ihanan ihmisen joka on tulossa Kokkolaan viikonlopuksi. Tässä aikaa yritän tappaa kirjoittamalla blogia, luonnollisesti.

Huomenna on sitten taas kiekkopäivä, el juhlapäivä. Hermes kohtaa kotiluolassaan viimekautisen finaalivastustajan Joensuusta, eli Jokipojat ja lauantaina Hermeksen pojat matkaavat Joensuuhun pelamaan samaista joukkuetta vastaan. Huomisessa pelissä en ole tiskijukkana joten saan täyden jääkiekkonautinnon, ja mitä parhaimmassa seurassa kaiken hyvän lisäksi.

Ihanaa kun huomenna on perjantai, kyllä sitä on taas odotettu. Teen huomenna lyhennetyn työpäivän koska minulla on ylimääräisiä työtunteja tehtynä ja koska saan vieraan niin saan hänen kanssa olla enemmän jo heti huomenna. Veikkaan että lopetan siinä yhden kahden maissa päivällä ja sitten viikonloppu voi alkaa ja illalla jääkiekkoa katsomaan.

Mieleni on kyllä aivan tyhjä tällä hetkellä, ei tämä blogin päivittäminen tappanutkaan niin paljon aikaa kuin olin alunperin toivonut. No, uusi yritys maanantaina sitten. Lupaan. Mutta hei, nauttikaa kaikki viikonlopusta, minä ainakin aion!

Videotapes and C-cassettes of the better days.

Iltaa.

On taas aika istua tähän koneen äärelle ja kertoa vähän kuulumisia. Viime kirjoituksesta onkin jo tovi joten on jo aikakin naputella uutta postausta ilmoille.

Viime kirjoitusta kirjoittaessani yritin tappaa aikaa että pääsisi jäähallille katsomaan Hermeksen peliä Turun TuToa vastaan. Ottelu oli vallan mainio, hallissa oli yli 1100 katsojaa ja Turkulaiset saivat kunnon 8-3 selkäsaunan. Täytyy todeta, että alkukauden vaikeuksien jälkeen Hermes on todella kohentanut peliään ja ovat tällä hetkellä erittäin hyvin sijoittuneena sarjataulukossa. Toivotaan vaan että hyvät otteet jatkuvat. Huomenna onkin sitten seuraava ottelu tiedossa, se pelataan myös täällä Kokkolassa ja allekirjoittanut on DJ-hommissa, eli taas saa kiekkokansaa viihdyttää sekä kotijoukkuetta boostata mahtavilla biiseillä.

Laiskottelua bänditreeneissä

Ottelu pelattiin siis lauantaina ja sunnuntaina oli sitten vuorossa uuden bändimme toiset bänditreenit. Sairastapauksen vuoksi meitä oli vaan kolme paikalla; toinen kitarisi, basisti ja minä. Treenit oli aika lyhkäiset, mutta saatiin me jotain aikaankin. Basistimme oli ensimmäistä kertaa mukana ja musiikkimme sai heti uuden ulottuvuuden, on se vaan kumma miten paljon basso tuo lisäpotkua musiikkiin. Treenien jälkeen mentiin kitaristimme Jussin kanssa ansaituille hampurilaisille, luonnollisesti Royal Mealsiin.

Kulunut viikko on mennyt periaatteessa työtä tehdessä ja töiden jälkeen sohvalla loikoilusta. Ollut uuvuttava ja raskas viikko, sekä henkisesti että fyysisesti ja odotankin viikonloppua hyvin innokkaasti. Olin minä kyllä maanantaina töiden jälkeen serkkuni, Petrin, luona katsomassa erästä klassikkoelokuvaa, 90-luvun toimintaa; kyseessä oli elokuva nimeltä "Viimeinen partiopoika" (engl. "The last boy scout" vuodelta 1991 jonka pääosissa olivat Bruce Willis ja Damon Wayans. Muistan kun ensimmäisen kerran näin elokuvan ylä-asteella, veikkaisin joskus 90-luvun puolessavälissä. Katsotiin sen silloisen naapurini Timpan kanssa VHS-kasetilta, jonnet ei muista. Leffafiilistä kohottivat popcornit sekä tölkki-Dr.Pepper, aijettä, elämän pieniä iloja.

Pientä piristystä tähän tylsään viikkoon sain siitä, että noin kuukaudentakainen Aliexpress tilaukseni saapui. Olin tilannut pari snapbackia ja uuden takakuoren matkapuhelimeeni, koska kaupoista ei saa puhelimeeni mitään lisätarvikkeita; omistan siis Huawei Ascend P7 älypuhelimen. Tunnen olevani hieman edelläkävijä, koska ilmeisesti kyseinen merkki on vastikään lyönyt Euroopassa(kin) läpi, itsehän ostin omani jo vuosi sitten ja sanottakoon että se on paras puhelin mikä minulla on ollut. Snapbackeistä sen verran että toinen oli "Straight outta Compton"- elokuvan innoittama ja toinen Pittsburgh Penguinsin. 

Muuten tämä mennyt viikko on ollut suhteellisen tylsä, onneksi huomenna on perjantai ja viikonlopun saa aloittaa Hermeskiekolla. Sitä odotellessa... SE ON HERMES!

Be a hero.

Päivää!

Hyvää lauantaipäivää kaikille. Yritän tässä kuumeisesti tappaa aikaa kunnes pääsee jäähallille jännittämään Hermeksen ja TuTon välistä Mestiskamppailua, joten päätin että ehkä hetkeksi istahdan tähän ja naputtelen vähän kuulumisia blogiini.

DJ Torspo

Tänään siis olisi taas laadukasta Mestiskiekkoa tarjolla Kokkolan K-rauta dream builder- areenassa, kun Hermes kohtaa Turun Toverit, eli TuTo Hockeyn. Itselläni ei tänään ole dj-velvollisuuksia, vaan Aki hoitaa hommat ja allekirjoittanut saa keskittyä kannustamiseen fanikatsomosta, josta ei koskaan tunnelmaa ja tunnetta puutu. Nautin kyllä niin vaan fanina olemisesta, ilman velvollisuuksia ja vahvasti näyttää siltä, että siirryn täyspäiväiseksi faniksi ensi kaudelle ja jätän tuon DJ-tiimin vetämisen jollekin muulle, itse en enää kaipaa sitä vastuuta. Jos nyt tämän kuluvan kauden nyt ainakin vielä hoitaisin kunnialla alta pois.

Onneksi on vihdoinkin viikonloppu, oli taas suhteellisen raskas työviikko ja kiva vaan olla ja ei tehdä yhtään mitään. Tänään jääkiekko-ottelun jälkeen menen ystävälleni saunomaan ja istumaan iltaa, mukavaa rentoutumista todellakin. Huomiseksi ei ole mitään suunnitelmia, paitsi ehkä vaan laiskottelua sohvalla ja jotain elokuvia ja/tai sarjoja voisi katsella.

Huomasinkin että kirjoitin viimeksi viimeviikon sunnuntaina, joten vähän pääsi tulla taukoa tähän kirjoitteluun, lupaan jatkossa taas skarpata. Töiden lisäksi, menneellä viikolla oli myös kiekkoa. Keskiviikkona Hermes pelasi kotiottelun LeKiä (Lempäälän Kisa) vastaan ja voitti sen tiukan väännön jälkeen lukemin 2-1. Hermeksellä on siis menossa neljän ottelun voittoputki ja tänään sille haetaan tosissaan jatkoa Turkulaisia vastaan. Olin tuossa LeKi ottelussa DJ-puuhissa, joten otteluun ei sillä tavalla pysty keskittymään kun jos olisin katsomon puolella. Siinä joutuu kuitenkin koko ajan keskittymään seuraavaan pelikatkoon ja mitä sitten soittaa. Itse kun otan tuon työn suhteellisen tosissaan, että oikeassa kohdassa peliä tulee oikeanlainen kappale.

Kävin myös viikolla paikallisessa musiikkiliikkeessä tarkastamassa josko siellä olisi myytävänä yhtään Dream-merkkistä symbaalia rummuilleni. Tähän kyseiseen valmistajaan ihastuin/rakastuin joitain vuosia sitten, soittaessani vielä Endrivessa ja Cassiessa. Niitä vaan ei tahdo Kokkolasta enää saada mistään. Onnekseni liikkessä sattui olemaan yksi ja laitoinkin sen heti varaukseen. Hyvä niin, nyt ei tarvi lähteä tilaamaan Englannista uutta. Ainakin hetken taas pärjään. Yksi suosikkisymbaaleistani kun otti ja halkesi joitain aikoja sitten ja sille nyt saadaan vihdoinkin korvaava.

Olen pitkään myös haaveillut GoPro- kamerasta ja nyt sain sellaisenkin vihdoinkin hankittua itselleni. Eräs ystäväni möi sen minulle hyvään hintaan ja korottomalla osamaksulla, joten en voinut vastustaa. Nyt kun saan sen uuden symbaalin, niin alan tosissaan taas tekemään uusia rumpuvideoita ja ensimmäinen kappale onkin jo mietittynä minkä päälle soitan omat rumpuni.

Tässä tulikin jo tekstiä joten voin hyvällä omallatunnolla lopettaa tältä erää. Palaan luultavimmin huomenna lätkäuutisilla. Siihen asti, hei hei!

Jaa mää vai?!

Hyvää päivää!

Keikkabussissa oli tunnelmaa

Noniin, Turusta on kotiuduttu ja nukuttu yö hyvin, joten eiköhän ole aika vähän muistella eilistä Kaemoreissua.

Eilen siis Kaemon reggaerekka suuntasi kohti entistä asuinkapunkiani, eli Turkua. Olisihan se ollut kiva nukkua hieman pidempään lauantaiaamuna, mutta kello herätti minut aamukahdeksalta ja noin yhdeksän aikaan olin jo treenikämpän pihalla. Keikkabussina toimi suhteellisen pieni minibussi, mutta kaikki tarpeellinen saatiin ahdettua, jopa soittajat. Ajo Turkuun oli aurinkoinen ja mitä lähemmäksi saavuttin, sitä tunteellisemmaksi allekirjoittanut muuttui. Aina kun saavun Turkuun, sen jälkeen kun takaisin Kokkolaan muutin, alkaa muistoja tulvimaan mieleen, sekä hyviä että huonoja. Turkua on tällä hetkellä kova ikävä, pitää kyllä vielä ennen vuodenvaihdetta mennä vähän pidemmäksi aikaa Turkuun. No mutta se siitä, takaisin eilispäivään.

Turkuun ja Helluntaiseurakunnalle, missä konsertti pidettäisiin, saavuttiin noin puoli neljän aikoihin ja äkkiä saatiin soittimet sisälle ja lavalle. Itselläni ei ollut omaa rumpusettiä mukana koska tilaa autossa niille ei ollut, joten käytin paikan rumpusettiä, mikä sopi vallan mainiosti. Kiva välillä selvitä vähän vähemmällä roudauksella, roudareita kun meillä ei (vielä) ole. Taustalaulajamme Essi saapui omatoimisesti keikkapaikalle, hän kun nykyään asuu Turussa. Saksofonistimme Teemu tuli myös omatoimisesti junalla Jyväskylästä paikalle ja näin saatiin tehtyä sitten soundcheck, joka sujui hyvin vaivattomasti, johtuen ammattitaitoisesta äänentoistotiimistä, bändistä en sitten tiedä.

Kimmo ja Antti ennen soundcheckia

Soundcheckin jälkeen oli ruokailua ja yhdessäoloa, mutta aika pian kipusimme jo lavalle ja hoidettiin keikka suhteellisen taidokkaasti, kellon ollessa noin 18:20. Allekirjoittanut teki kyllä virheen jos toisenkin, eteenkin erään biisin alku meni täysin puihin, mutta, hauskaa ainakin oli ja toivottavasti se myös välittyi yleisön puolelle. Ihmisiä oli aika hyvin tullut kuuntelemaan, oma veikkaukseni on joku 150 henkeä, saatan olla hyvinkin väärässä. 

Keikan jälkeen sitten tavattiin vähän faneja ja muita paikallaolijoita, myyntipöydällä oli vilkasta; paitoja, levyjä ja muuta bändikrääsää meni hyvin kaupaksi. Tapasin myös muutaman tutunkin Turkuajoilta ja tein uusia tuttavuuksia. Yhdeksän aikaan päästiin aloittamaan ajomatka takaisin Kokkolaan, mutta meidän piti tehdä pieni koukkaus Jyväskylän kautta viedääksemme Teemu kotia, koska junia ei enään Turusta mennyt. Sanomattakin selvää, ajomatka oli aika hapokas, mutta vihdoinkin aamuneljän maissa oltiin treenikämpän pihalle, nopea roudaus ja kotia peiton alle. Tai, itse vielä kotiin saavuttuani katsoin Penguinsin pelin loppuun ja viiden aikaan sitten sain vihdoinkin nukkua.

Se on Hermes: Hermes-Hokki ottelun jälkitunnelmia.

Hyvää iltaa!

Tässä sitä istutaan ja fiilistellään illan jääkiekko-ottelua, josta pikaisesti vähän kerron kuulumisia ja tunnelmia sekä viikonlopun suunnitelmia.

Minä, aurinko ja Kokkolan jäähalli

Tänään siis oli kiekkoilta Kokkolan jäähallissa, joka nykyään tunnetaan nimellä K-Rauta Dream Builder Areena, melkoinen nimihirviö, mutta hyvä että saatu Hermekselle noinkin hyvä yhteistyökumppani. Mutta, itse otteluun. Vastaan luisteli Hokki Kajaanista, joka ei ollut hävinnyt yhtäkään ottelua ennen illan kohtaamista Hermeksen kanssa täällä Kokkolassa. Joukkueet tarjoilivat kyllä sellaisen kiekkotrillerin taas että ei paremmasta väliä. Hokki avasi maalihanat jo kolmen minuutin kohdalla ja vei vieraat 0-1 johtoon. Tämän jälkeen Hermes heräsi ja takoi neljä maalia putkeen ja johti kolmannen erän alussa jo 4-1. Hokki taisteli mutta ottelu päättyi lopulta kotijoukkueen, Hermeksen 6-4 voittoon, täydet kolme pistettä jäi Kokkolaan ja Hokki sai kokea kauden ensimmäisen tappion yhdeksännesä ottelussaan. Kokkolassa rikottiin myös tämän kauden yleisöennätys, halliin oli saapunut 1165 maksanutta katsojaa, se on hienoa se. Pientä kiekkobuumia Kokkolassa havaittavissa vuosien jälkeen. Tässä on allekirjoittanut vielä ihan täpinöissä tämäniltaisesta voitosta. Sain myös olla tässä ottelussa fanikatsomossa ja tuli taas huudettua ääni käheäksi; rakkaudesta lajiin ja joukkueeseen. Hermes pelasi myös vierasottelun keskiviikkoiltana Jyväskylässä JYP-Akatemiaa vastaan, jota olimme porukalla katsomassa suorana lähetyksenä Amarillon screeniltä hampurilaisia ja nachoja syöden. Tästäkin ottelusta Hermes nappasi täydet kolme pistettä kaatamalla Jyväskyläläiset lukemin 1-3.

Sarjataulukko illan kierroksen jälkeen

Sitten siirrytään huomiseen, jolloinka allekirjoittanut matkaa Turkuun Kaemo- yhtyeen kanssa keikalle. Kiva päästä Turkuun pitkästä aikaa, mutta veikkaanpa että aikaa kaupunkifiilistelylle ei ole. On myös erittäin hauskaa päästä Kaemon kanssa "tien päälle" ja soittamaan livemusiikkia, aivan liian vähän ollaan tämän bändin kanssa keikkailtu viimeaikoina. Konsertti pidetään Turun Helluntaiseurakunnassa ja alkaa käsittääkseni kello 18. Eli huomenna on lähtö treenikämpältä aamuyhdeksältä ja suhteellisen pitkä ajo edessä, no, keikkabussissa on tunnelmaa. Videomateriaalia reissusta on ihan varmasti tulossa, sen voin taata.

Sitten vielä pikaisesti sunnuntain suunnitelmista. Kuten aikaisemmassa kirjoituksessa kirjoitinkin, niin sunnuntai-iltana on aika katsoa vähän amerikkalaista jalkapalloa, eli NFL liigaa. Sunnuntain otteluna on Pittsburgh Steelers vastaan Arizona Cardinals ja allekirjoittanut on tietenkin Pittsburghin puolella.

Mutta, nyt on pakko mennä nukkumaan että huomenna jaksaa istua autossa kevyet kuusi tuntia ja vielä soittaa keikkakin. Joten hyvää yötä ja nähdään taas ensi kerralla.

Video: Maalikooste Hermes-Hokki ottelusta sekä ottelunjälkeinen lehdistötilaisuus.

Sunday night lights.

Iltaa.

Tässä taas istun koneeni äärellä, himmeässä valaistuksessa ja kuuntelen Frank Turneria ja yritän löytää inspiraatiota ja koittaa keksiä mistä sitä nyt voisi kirjoittaa.

No, voisin aloittaa siitä tosiasiasta, että minähän olin viime sunnuntaina elämäni ensimmäistä kertaa jalkapallo-ottelussa. Olenhan minä ennen jotain juniori ja "höntsäturnauksia" käynyt katsomassa, mutta tämä oli ensimmäinen aikuisten pelaama. Kyseessä siis oli KPV:n (Kokkolan palloveikot) ja F.C. Hongan välinen nousukarsintaottelu, nimittäin voittaja tästä sarjasta nousee suoraan Ykköseen, Suomen toiseksi korkein sarjataso jalkapallossa. Sunnuntaina siis pelattiin ensimmäinen osaottelu Kokkolassa, jonka kotijoukkue KPV vei nimiinsä 1-0 voitolla. Ottelu oli viihdyttävä yleisöäkin paikalla taisi olla noin 2100, joten ei huonosti. Toinen osaottelu pelataan lauantaina Espoossa. Otteluista lasketaan yhteismaalit ja voittaja jatkoon, jos maalit ovat tasan niin vierasmaalit ratkaisee. Jos nekin ovat tasan en tiedä miten edetään, en ole niin kova jalkapallointoilija.

Jääkiekkorintamalla on myös tapahtunut. NHL pyörähti käyntiin ja minun pingviinieni kannalta ei niinkään hyvin, kaksi ensimmäistä ottelua hävitty. Mutta, kausi on pitkä eikä vielä heitetä pyyhettä kehään. Ensi yönä tulee kauden ensimmäinen kotiottelu kello 02:05 ja aion todellakin nousta ylös katsomaan, joten pitäisi kai kohta mennä nukkumaan, kunhan saan tämän kirjoituksen valmiiksi.

Sunnuntai-iltana sitten jatkettiin uutta viikottaista perinnettä serkkupoikani, Petrin, kanssa. Eli, sunnuntai-illat on nykyään omistettu NFL-otteluille (Amerikkalainen jalkapallo). Sillä ne pelataan silloin ihan ihmisten aikoihin, eli noin kahdeksalta illalla. No, viime sunnuntai oli vasta toinen ilta kun näin tehtiin, mutta jostain ne uudet perinteet on aloitettava. Viime kerralla katsottiin ottelu Cincinatti Bengals vastaan Seattle Seahawks, joka koitui melkoiseksi trilleriksi. Ensi viikolla on vuorossa Pittsburgh Steelers vastaan Arizona Cardinals ja onhan se sanomattakin selvää että kannustan tuossa ottelussa Pittsburghia, luonnollisesti.

Mutta nyt sammutan koneen ja siirryn peiton alle ja otan pienet tirsat ja herätys soimaan kello 02:00.

Torspo the gloryhunter.

Päivää!

Ihanan laiska lauantaiaamu ja päätin istahtaa koneelle hetkeksi, laittaa Spotify soimaan kuullokkeitteni kautta ja vähän raapustaa kuulumisia tänne blogiini.

Kirjastoselfie

Eilen oli taas Hermeksellä kotiottelu ja kuten viime kirjoituksessani hehkutinkin, sain olla kerrankin katsomon puolella, fanikatsomossa, tai toisella nimellä Loyals-katsomo. Hermeksen faniryhmä kun ovat nimenneet itsensä Hermes Loyalsiksi, johon lasken myös itseni.

Hetki ennen jatkoaikaa

Peli oli huikea kiekkotrilleri, ja jos oisin maksanut ottelusta niin voisin sanoa että sain rahoilleni vastinetta. Mutta kun DJ-pestistä palkkiona sain kausikortin seisomapaikalle, niin ei tarvi maksaa kotiotteluista. Hermes otti aikaisen 2-0 johdon ensimmäisessä erässä, toisessa erässä Peliitat (Heinola) kavensi tilanteeksi 2-1 ja päätöserässä Peliitat pääsi tasoihin, joten taas mentiin jatkoajalle. Jatkoaika ei tuonut tulosta joten mentiin rangaistuslaukaisukilpailuun, jossa tällä kertaa Hermes oli parempi. Hermeksen kaksi viimeistä onnistujaa Jesse Juntheikki ja Miika Franssila pistivät kyllä Peliitat-veskarin niinsanotusti kahville. Jos haluat nähdä nämä kyseiset rankkarit ja ottelun muut maalit, klikkaa tästä, ole hyvä.

Tänään urheiluviikonloppu saa jatkoa, sillä tänään tapahtuu jotain historiallista, kahdellakin tapaa. Ensimmäiseksi, allekirjoittanut nähdään ensimmäistä kertaa aikuisten jalkapallo-ottelun katsomossa, sillä paikallinen kakkosdivarijengi KPV pelaa nousukarsintaottelun F.C. Honkaa vastaan ja tämä onkin se toinen historiallinen seikka, KPV:lla on mahdollisuus siis nousta sarjatasoa ylemmäksi, kakkosesta ykköseen. Ensimmäinen osa-ottelu pelataan tänään siis Kokkolassa ja jälkimmäinen vieraissa, sen päivämäärää en tiedä, en oo jalkapallomiehiä. Mutta pitää sitä nyt sen verran kannustaa omia ja olla kerrankin ns. "gloryhunter".

Se on Hermes: Hermes - KeuPa jälkitunnelmat.

Iltaa.

Hei rakkaat lukijat, tulin juuri kotia Hermes-ottelusta ja ajattelin nopeasti avautua siitä.

Tänään siis Hermes kohtasi Mestiksen runkosarjassa KeuPa:n, eli Keuruun pallo. Peli alkoi Hermeksen kannalta aika huonosti, pari helppoa meni omiin, aika epäonnekkaita pomppuja jopa ja KeuPa johti 0-2, olisiko puolet ensimmäisestä erästä pelattu. Hermes kavensi kyllä 1-2:een mutta pian sen jälkeen KeuPa rokotti jälleen ja otti 1-3 johdon. Vähän ennen ensimmäisen erän päättymistä Hermes teki tärkeän kavennusmaalin 2-3:een ja näissä lukemissa mentiinkin ensimmäiselle erätauolle.

Toisessa erässä nähtiin vain yksi täysosuma ja se oli kotijoukkue Hermeksen ja halli niinsanotusi räjähti. Kolmas erä oli kyllä sitten Hermeksen hallintaa alusta loppuun, mutta kiekkoa ei vaan saatu maaliin, tyhjästä maalista onnistuttiin osumaan kerran ylärimaan ja kerran tolppaan. Kolmas erä sekä myös sitä seurannut viiden minuutin jatkoaika oli maaliton ja rangaistuslaukauskilpailussa KeuPa oli parempi; joten kaksi pistettä matkasivat Keuruulle ja Kokkolaan jäi yksi piste. 

Kaikenkaikkiaan aivan mahtava peli, Hermeksen pelaajat antoivat kaikkensa, debyyttinsa maalivahtina Hermeksessä tehnyt Denis Godla suoriutui mahtavasti ja tunnelma hallissa oli upea. En malta odottaa perjantain kotiottelua Heinolan Peliittoja vastaan.

SE ON HERMES!

Haaveissa vainko oot mun?

Iltaa.

Ennen kuin alan kirjoittamaan pitää tarkistaa minä päivänä viimeksi kirjoitin, että muistaa mitlä aikaväliltä kertoa kuulumisia. Jos kirjottaisi joka päivä, tätä ongelmaa ei tietenkään olisi, mutta ei minun elämä niin tapahtumarikasta ole, että siihen kannattaisi ryhtyä.

Reipas duunari.

No aloitetaan nyt vaikka aiheella joka on todella lähellä sydäntäni, nimittäin jääkiekko. Kokkolan Hermes nousi viime kauden päätteeksi Suomi-sarjasta Mestikseen ja jokunen viikko sitten, Mestiksen runosarja alkoi. Hermeksen kausi ei ole alkanut kovinkaan ruusuisesti, suurin syy tähän on tietysti korkeampi sarjataso. Alkukauteen on mahtunut kaksi rökäletappiota, kaksi läheltä-piti tappiota, jatko-aika tappioita näin tarkemmin sanottuna ja viime ottelussa Lauantaina tuli vihdoinkin se avausvoitto, ja ketä muutakaan vastaan kuin ensi kaudeksi liigaan nousevaa Mikkelin Jukureita vastaan. Fanien näkökulmasta on sarjanousun myötä on tullut yksi erittäin iso bonus, nimittäin, vierasottelut voi seurata netistä, pientä maksua vastaan tai mennä Kokkolan Amarilloon jossa peli esitetään isolta screeniltä ja siellähän minä kaikki vieraspelit olenkin käynyt katsomassa. Tämä edellämainittu voitto Jukureista tapahtui juurikin vieraskentällä Mikkelissä ja tunnelma Amarillossa oli ns. katossa. Huomenna sarja jatkuu kotiottelulla KeuPa (Keuruu) vastaan ja allekirjoittanut hoitaa musiikit. Perjantaina on myös kotiottelu, mutta silloin DJ Aki on mikseripöydän ja läppärin ääressä ja minä pääsen leikkimään fania.

Lauantaina Hermesottelun jälkeen menin paikalliseen nuorisokeskukseen, Vinge nimeltään, kuuntelemaan serkkutyttöni Niinan konserttia. Täytyy tähän sanoa että on kyllä nautitno aina kun kuulee tämän nuoren naisen laulua, sillä Niina on erittäin taitava laulaja ja lauluntekijä. Konsertin jälkeen oleskeltiin nuorisokeskuksessa kavereiden kesken ja vaihdeltiin kuulumisia josta sitten jatkettiin paikalliseen pizzeriaan jossa tilasin miehekkäästi halvan lastenpizzan, ei ollu tarpeeksi nälkä syödä kokonaista, kunnon pizzaa eikä kukaan suostunut jakaa pizaa kanssani, joten siitä moinen päätös. Lauantaina kävin myös ennen Hermesottelua meidän uuden bändin treenikämpällä vähän soittelemassa rumpuja yksikseni. En kyllä muista milloin viimeksi oon yksin ollut rummuttelemassa. Pistin vaan luurit korville ja Spotify satunnaistoistolle ja jammailin mukana, tuli soitettua mm. Riki Sorsan "Haaveissa vainko oot mun?". 

Niina Kiviniemi & Band

Sunnuntai meni sitten aika rauhallisissa merkeissä. Puolenpäivän jälkeen kävin isäni kanssa Amarillossa lounastamassa ja vaihtamassa kuulumisia. Aina yhtä hienoa viettää isä-poika laatuaikaa hyvän ruoan parissa. Iltapäivällä sain sitten sellaisen päähänpiston, että halusin mennä elokuviin katsomaan uusi N.W.A.- yhyteestä kertova elokuva "Straight outta Compton" ja seurakseni sain serkkupoikani, Petrin. Elokuva oli juurikin niin hyvä kun olin odottanut sen olevan. Jos 80- ja 90-luvun gangstarap on lähellä sydäntä, suosittelen elokuvaa enemmän kuin lämpimästi. Elokuvan jälkeen mentiin Petrin asunnolle hengailemaan ja katsottiin siinä sivussa vähän jenkkifutistakin. Puolenyön aikaan suuntasin sitten kotiapäin ja peiton alle, saldona erittäin hyvä viikonloppu. Maanantai-aamuna sitten suhteellisen väsyneenän töihin ja uuteen työviikkoon, mutta kiitollisena myös siitä, että minulla on työpaikka ja vielä näinkin mielenkiintoinen työ.

Toivotan kaikille hyvää alkanutta viikkoa ja koitetaan pärjätä.

Peace!

Sunnuntai-selfie serkkupojan luona hyvän viikon päätteeksi

Heroes don't ask why

Iltaa.

Pitihän minun jo eilen kirjoitella, mutta olin niin poikki illalla etten sitten jaksanutkaan. No, olen minä sitä nytkin, mutta raapustellaan nyt jotain viimepäivien tapahtumista.

Jussi ja crabcoreimurointi

Eilen oli siis muuttopäivä uuden bändin kanssa uuten treenikämppään, mutta ennen kuin soittokamat tuotiin sisälle niin pidettiin suhteellisen tehokas siivoussessio, joihin osallistui minun lisäksi kitaristiserkukset Jussi ja Mike. Pestiin lattiat, seinät ja jopa katto, sekä ikkunan sälekaihtimet jonka jälkeen treeniksellä oli kivan raikkaan mäntysuovan tuoksu. Kun paikat "kiilsi", kannettiin soittimet sisälle. Koska minulla ei vielä ollut rumpumattoa niin en viitsinyt rumpuja kasata vielä, vaan pinosin ne kivasti nurkkaan.

Voisin tähän väliin vähän kertoa millainen bändi on kyseessä ja ketkä ovat mukana. Bändin nimeksi tuli jo kauan sitten Heroes don't ask why. Turussa asuessani minulla oli Deep Insightin rinnalla useampi sivuprojekti ja yhden nimi piti olla juurikin tämä Heroes. Kyseinen bändi ei kuitenkaan koskaan selvinnyt paria bänditreeniä pidemmälle ja aina pidin nimestä, niin ehdotin tätä pojille ja kyllä se niille sopi. Pitkään mietin, että olisi hienoa saada Kokkolaan joku vähän rankempi bändi, missä sais päästellä höyryjä, mutta en keksinyt ketä pyytää mukaan. Vitsillä kysyin sitten erästä Jussia, joka edelleen on mielestäni Kokkolan kovimpia kitaristeja, mukaan ja kuinkas ollakaan, hän innostui. Basistiksi Jussi värväsi työkaverinsa Johnnyn, jonka oikea nimi (taitaa) myös olla Jussi, mutta bändissä hän on Johnny, ettei mene Jussit sekaisin. Toiseen kitaraan Jussi värväsi sitten serkkupoikansa Miken, oikealta nimeltä Matias. Laulaja on sitten erikoisempi tapaus, tuolta kaukaa Kauhajoelta ja kukaan soittajista ei häntä vielä ole edes tavannut, mutta mahtityyppi on kyseessä ja kyllä me tässä pian koko bändin voimin päästään vähän soittelemaan. Bongasimme hänet hienosta nettipalvelusta nimeltä muusikoidden.net. Tässä oli siis lyhyt historiikki bändin synnystä.

Mike ja moppi

Tänään kävin sitten töiden jälkeen kirpputorilta ostamassa itselleni rumpumatto ja löysinkin hienon sellaisen. Menimme sitten kitaristimme Miken kanssa, joka myös toi mukanaan läjän mattoja, treenikämpälle sisustamaan ja itse kasasin rummut treenikämpän nurkkaan. Tarkoitus oli vähän soitella rumpuja, mutta olin unohtanut tuoda rumpujakkaran joten se saa sitten odottaa, näillä näkymin olen lauantaina menossa yksikseni soittelemaan.

Tänään sitten päätin myös tehdä paluun sählykentille ja vedinkin sitten heti kylmiltä noin puolentoista tunnin session ja voi veljet kun olikin hauskaa, vaikka loppua kohden kunto loppui. Mutta menen ensi viikolla ehdottomasti uudestaan. Ja sitä seuraavalla viikolla. Mutta nyt, nukkumaan. Öitä!

Alustavaa näkymää rumpujen takaa

Sankarit ei kysele.

Iltaa.

Hei taas rakkaat lukijat. Hyvinhän tämä minun blogikirjoittelu on taas lähtenyt rullaamaan, katsotaan vaan kuinka kauan taas jaksan. Tänään on ihan aihekin, kuten jo eilisessä kirjoituksessa kerroin.

Toinen kitaristimme Mike ja Mä

Joku aika sitten, kirjoitin tässä blogissa että minulla on uusi bändi suunnitteilla, mutta treenikämppä puuttui. No nyt tämä kyseinen orkesteri sai haltuunsa ensimmäisen treenikämppänsä. Eilen käytiin kitaristiserkusten kanssa tarkastamaan se omistajan kanssa ja tapaaminen päättyi kädenpuristukseen, merkkinä siitä että me otamme sen. Treenikämpän sijainti on ihan ok ja pienellä siivoussessiolla ja sisustamisella, siitä saadaan varmasti ihan kodikas ja mukava paikka kirjoitella tulevaisuuden täsmähittejä. Eikä vuokrakaan ollut päätä huimaava, ainoana miinuksena kerrottakoon että vessaa ei ole.

Huomenna olisi sitten muttopäivä, joten makuuhuoneestani häviää yksi pino rumpuja. Olen jo suunnitellut miten koristan oman nurkkaukseni, siitä en kerro sen enempää, kuvaa tulee sitten kun se on valmis. Myöskin bändin nimeä panttaan vielä hetken, tosin tämän kirjoituksen otsikko antaa jo hieman osviittaa, fiksuimmat saa arvailla.

Ensimmäisistä treeneistä koko bändin kanssa ei ole vielä tietoa, mutta osa bändistä kokoontuu hyvin todennäköisesti tällä viikolla vähän jammailemaan. Huomenna pitää napsia vähän kuvia ja videoita muuttotunnelmista ja voitte olla varmoja siitä että huomeniltana tänne ilmestyy blogikirjoitus aiheesta. Siihen asti; hei hei!

Virkistäytymistä.

Päivää.

Tulin juuri töistä ja tässä olisi reilu tunti luppoaikaa ennen päivän seuraavaa menoa, siitä ehkä huomisessa blogipostauksessa. Nyt ajattelin kertoa hieman kuluneesta viikonlopusta, joka taas kerran meni aivan liian nopeasti.

Kimmo ja Antti huolehtii paljusta

Perjantaina olin tiskijukkana teinidiskossa, kuten jo tiedätte, ja siellä meni aika myöhään. Olin suunnitellut että saan lauantaiaamuna nukkua pitkään, kun vasta puoli kahdeksi oltiin sovittu bänditreenit Kaemon kanssa. Mutta, viime hetkellä siskoni pyysi lapsenvahtihommiin, joten ei auttanut kun laittaa kello herättämään lauantaiaamuksi. Onnekseni lapsenvahtisessio oli lyhyt ja suhteellisen vaivaton ja sain siinä samalla vähän hyvää siskon valmistamaa makkarakeittoa, maistui kyllä.

Vein siskontyttäreet heidän ystävien syntymäpäiväjuhliin ja jatkoin itse siitä Kaemon treenikämpälle laittamaan rumpuni kuntoon ennen kuin muut bändin jäsenet saapuisivat paikalle, että saan rauhassa touhuilla ilman että tulee aivan liian ahdasta. Harjoitukse meni suhteellisen hyvin, ottaen huomioon että viime kerrasta on aikaa ja meillä oli myös uusi kaveri nimeltä Joonas trumpetissa.

Treenit hoidettiin alta nopeasti ja siirryttiin koko bändin voimin paikalliseen Prismaan ruokaostoksille illan kokkailuja varten. Olimme nimittäin vuokranneet illaksi kivan hirsimökin tuolta Kälviän maaseudulta. Mökin lisäksi olimme myös vuokranneet paljun jonka parkkeerasimme nätisti saunakodan viereen. Paikalle saavuttuamme bändin kokit Teemu ja Timo aloittivat ruoanvalmistuksen samalla kuin Antti ja Kimmo pitivät huolen että saadaan paljuun vettä ja että kyseinen vesi lämpenee, saunanpesäänkin laittoivat tulen. Me muut sitten vaan odoteltiin ruokaa.

Illan ateriana oli laadukkailla lihoilla täytety tortillat, oli muuten aivan tajuttoman hyvää! Ruoan jälkeen pelailtiin vähän seurapelejä ja odoteltiin että saunan sekä paljuveden lämpötila miellyttäisi. Kun lämpötilat olivat kohdillaan niin silloin se varsinainen nautinto vasta alkoi. Itselläni oli ensimmäinen kerta, kun olin moisessa lämmitetyssä paljussa ulkoilmassa ja olihan se vallan rentouttavaa. Taivas oli pilveetön, tähtiä täynnä ja täysikuu viimeisteli maisemat. Ilman lämpötila oli siinä kuuden ja kahdeksan plusasteen välimaastossa, eli sekin oli täydellistä.

Teemu ruoanlaiton parissa

Paljussa lilluttiin noin yhteen asti hyvinkin rentoutuneina ja jonka jälkeen luulin saavani hyvin unta, vaan en saanut. Sänkynäni toiminut vuodesohva oli erittäin epämukava, eikä tilannetta auttanut alkava migreenikohtaus. Muutaman tunnin yöunilla sitten kärvistelin aamupäivän mökiksiivouksen parissa. Kotia saavuttuani vietin loppupäivän sohvalla, makuuasennossa, oloani parannellen ja onneksi se iltaa kohden helpottikin.

Tänä aamuna kun sitten heräsin töihin, migreeni oli tullut takaisin, mutta helpotti töissä muutaamaa tuntia ennen kotiinlähtöä. 

DJ Torspo goes limudisko.

Hei.

Vaikka tänään on ollut erittäin pitkä päivä ja väsy on kova, ajattelin lyhyesti kertoa mitä tänään puuhastelin töiden jälkeen.

Eräs ystäväni joka työskentelee nuorisotyöntekijänä kysyi jos voisin tulla tiskijukaksi diskoon, joka järjestetään eräässä paikallisessa nuorisokeskuksessa. Koska olen erittäin huono sanomaan ei, niin voitte arvata loput. Tänään sitten oli näytön paikka, tarkotuksena oli soittaa kaksi 90-minuuttista settiä. Ensimmäinen oli käsittääkseni 7-10 vuotiaille ja jälkimmäinen 10-13 vuotiaille. Suoraan töistä suunnistin nuorisokeskuksen tiloihin ja vaihdoin työvaatteet vähän illan tilaisuuteen sopvimmiksi ja söin pikaiesti jotain pientä.

Hermoilin koko eilisillan, että mitähän minä nyt soitan, itse kun olen aika pihalla nykyhiteistä ja mitä nykynuoriso kuuntelee, eteenkin näin nuoret. Ensimmäinen setti meni suhteellisen vaivattomasti, toivebiisejä tuli sen verran paljon, että ei tarvinut pitkään miettiä mitä soittaa ja sama mitä soitti, niin tanssilattialla oli vilkasta koko puolitoistatuntisen setin aikana. Ensimmäisen setin aikana oli 70 henkilöä, mikä oli mielestäni aika hyvin. Setin jälkeen seurasi puolen tunnin tauko, jolloinka yleisö vaihtui hieman vanhempaan.

Toinen setti olikin sitten hieman vaativampi, mutta selvisin lopulta kunnialla siitäkin. Kuten ensimmäisen setin aikana, myös tämän jälkimmäisen aikana tuli paljon toivebiisejä. Vähän piti kyllä sensuroida, eli jättää soittamatta, joitain ehdotuksia, ottaen huomioon että yleisö oli suhteellisen nuorta. Jälkimmäisessä diskossa oli 160 tanssijaa ja tanssilattia kuhisi kutakuinkin koko puolitoistatuntisen setin aikana.

Palautetta tuli paljon ja pelkästään hyvää, lämmitti kyllä tällaisen ikälopun rokkarin sydäntä. Taidan kyllä jatkossakin ottaa näitä pesejä vastaan, kunhan ei ole samaan aikaan kun on Hermes-ottelu, kuten tänään oli. No, nyt olen kyllä niin loppu pitkän työviikon ja vielä tämän diskon jäljiltä, että painun tästä pehkuihin. Nähdään taas; hyvää yötä!

Ammattiteippaajako?

Iltaa!

Ajattelin kun nyt taas olen aktiivinen blogikirjoittaja niin kirjoittaa jopa kaksi päivää putkeen, mitä ihmettä? Mutta kun fiilis iskee niin kai sitä pitää, tänään ei kuitenkaan mennä niin syvällisissä vesissä kuin eilen, josta tuli muuten hyvää palautetta; kiitos teille siitä!

Ajattelin tänä iltana vähän kertoa miten töissä menee. Noh, Syyskuun 15. päivä oli historiallinen siinä mielessä, että tuli vuosi täyteen kyseisessä työpaikassa. Ajatelkaa, vuosi ilman että minut oltaisi irtisanottu; eli taidan kai minä jotain oikein tehdä. Täytyy samalla sanoa, että pidän edelleen työstäni erittäin paljon. Mitä enemmän opin ja osaan itsenäisesti tehdä töitä niin sitä mukavampaa.

Kesän yli minulla oli työkaverina, pomojen lisäksi, serkkupoikani Mika, joka oli ennen minua vakituisena, mutta päätti viime syksynä mennä opiskelemaan, joten nappasin hänen paikkansa. Kesätyöläisenä oli myös pomoni poika. Kesä meni suhteellisen leppoisissa merkeissä, mutta nyt kun jäin sinne yksin, niin on ainakin tekemistä ja päivät menevät ohi erittäin nopeasti. Firmassamme on kaksi kerrosta ja nautin erittäin paljon kun saan yksin työskennellä alakerrassa. Ostin Anttilasta pienen Bluetooth-kaiuttimen joka tekee työnteosta vieläkin leppoisempaa. Viime päivinä olen kuunnellut paljon Frank Turneria  ja Flogging Mollyä; piristävää, hyvänolonmusiikia.

Kuten jo mainitsin, se, että opin joka päivä enemmän ja enemmän ja pärjään yksin teippauskeikoilla on erittäin hieno tunne. Ammattilaisen statukseen on vielä matkaa, mutta matka kohti sitä päämäärää on alkanut ja alkanut varsin mallikkaasti.

Peace, love and understanding,

- Torspo T. Tuhoaja

Invisible ink.

Hei vaan hei kaikille!

Oli jo aikakin palata blogini pariin ja kirjoitella vähän kuulumisia. Heti näin aluksi kerrottakoon, että aion panostaa vähän enemmän aikaa blogilleni jatkossa. Päässä on niin paljon aiheita mistä kirjoittaa ja jotenkin tuntuu siltä että niitä haluan jakaa niitä teille ystäväni ja myös teille keitä en edes tunne. Lukeekohan tätä edes minulle tuntemattomat, no, ei sillä niinkään väliä; kunhan saan kirjoitella.

Noniin, nyt kun ollaan esipuhe saatu alta pois niin voisi vähän kertoa kuulumisia. No aloiteta vaikka siitä että reilu pari viikkoa sitten täytin 33 (kolmekymmentäkolme) vuotta. Aika huikeeta, mutta ihme kyllä, minulla ei ole, vieläkään, ollut minkäänlaista ikäkriisiä. Henkinen ikäni varmaankin pyörii siinä 25 ikävuoden hujakoilla, ihan oikeesti. Syntymäpäiväviikonloppuni oli huikea ja sain sen viettää hyvien ystävien seurassa ja sain jopa ihan lahjojakin, aivan käsittämätöntä. Ystävieni antamiin lahjoihin en mene, mutta hemmottelin itseäni yhdellä aika erikoisella; nimittäin, kävin tatuointiliikkeessä. Siellä taiteiltiin vasempaan käsivarteeni jatkoa äidille omistetulle ensimmäiselle tatuoinnilleni, jonka myös ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi vuonna 2013. Tämä uusi on kunnianosoitus yhdelle bändille joka on hyvin isosti vaikuttanut elämääni. Tatuoinnissa on myös teksti "Long live", mikä viittaa sekä bändiin että äidin muistolle.

Olen pitkään halunnut tatuoinnin, jopa jo kymmenen vuotta sitten, mutta totta puhuen olen ollut hieman arka ja pelännyt mitä muut minusta ajattelee, kaikki eivät varmaankaan hyväksyisi että tekisin moisen teon. Vuonna 2013 sitten kuitenkin aloitin kevyesti kauniilla kunnianosoituksella äidilleni, tatuoimalla hänen nimensä "Grace" punaisella käsivarteeni. Sen ihmiset sulatteli vielä suhteellisen hyvin, tästä uudesta en olekaan enään niin varma. Mutta haluaisin tästä asiasta nyt hieman avautua. Olen tullut siihen pisteeseen, missä teen asiat niin kuin itse koen parhaaksi, piittaamatta sen kummemmin mitä muut ovat sitä mieltä. Loppujen lopuksi, tämä on minun valintani ja asia jonka kanssa minä joudun elämään, tai minun mielestäni; asia jonka kanssa minä saan elää. Aion myös hankkia lisää tatuointeja näiden kahden edellisen ympärille. Haluan että kaikki sulautuvat hyvin yhteen enkä ottaa esimerkiksi yhden vasempaan käsivarteen ja sitten seuraavaa oikeaan olkapäähän, ei, rakennan kokonaisuutta. Uusi aika onkin jo varattuna, mutta siitä lisää tuonnempana. Tässä kuitenkin kuva vasemmasta käsivarrestani:

"We stand hand in hand and we walk without fear;

THIS IS A REVOLUTION!"

Torspo T. Tuhoaja avautuu, osa yksi.

Paljon puhutaan siitä, että nyt kun koulut ovat taas alkaneet ja lapsia sekä nuoria liikkuu tuolla autoilijoiden seurassa pitäisi ajaa varovaisesti ja hiljaa. On se kummallista, että moisesta asiasta pitää aina muistuttaa meitä "aikuisia". Itse olen rauhallinen autokuski, mutta vahinkoja sattuu. Kuten viime viikolla, eräs ryhmä nuoria ja iloisia poikia ajoi kivasti tien yli energiajuomatölkit käsissään päin punaisia, nokkani edestä keskisormea näyttäen ja nauraen. Onneksi ei käynyt pahemmin, mutta läheltä meni. Ei se aina meidän autoilijoiden syytä ole jos jotain tapahtuu. Mutta veikkaan, että jos tässä minun tapauksessani olisi jotain käynyt, niin kyllähän minä se syyllinen olisin ollut?

Keitä ne on ne sankarit?

Iltaa!

En oikein tiedä miten edes aloittisin kirjoittamaan tänne niin pitkän hiljaiselon jälkeen, mutta yritän parhaani.

Eli, olen tällä hetkellä, omasta mielestäni, hyvin ansaitulla kesälomalla. Vaikka todella pidän työstäni, tuli loma kyllä tarpeeseen. Mutta ei työasioista sen enempää, nyt on sen verran paljon bändiuutisia että en tiedä mistä aloittaisin. No, aloitetaan kaikille tutusta Kaemosta. Kaemo on päättänyt ottaa hieman rauhallisemmin, emmekä niin paljon keikkaile, ainakaan tällä hetkellä. Mutta nyt kuitenkin on niin että meillä on keskiviikkona keikka Suomen Porissa, Kirkkopuistossa. Reggaehan on erittäin ulkoilmaystävällistä musiikkia ja mitä nyt Forecan sivuja olen katsellut, niin ei ainakaan vettä pitäisi tulla, vaan puolipilvistä ja +19, toimii. Tästä reissusta tulen kyllä kirjoittamaan, meillä on sen verran erikoinen kulkuväline vuokrattuna keikkabussiksi, enempää en nyt paljasta. Saatte sitten kaikki hämmästellä kuvia ja videoita. Paras tapa kai ottaa selville on tutkiskella minun sekä bändin instagram tilejä keskiviikkona. Vinkki vinkki.

Toinen bändini, LIONS, meni ja julkaisi uuden EP:n, joka nimettiin seuraavasti "Sellaisena kuin sinä minut halusit", se sisältää neljä suomeksi laulettua kappaletta ja se kertoo Paimiosta. EP löytyy Spotifysta ja sen voi myös ladata ilmaiseksi täältä. Keikkoja bändillä ei ole sovittuna, mutta jotain on huhuiltu että loppuvuodesta saattaisi Turussa tapahtua LIONSin toinen julkinen esiintyminen. Aika näyttää.

Sitten johonkin ihan muuhun, bändijuttuja tämäkin, mutta aivan uutta asiaa. Olen pitkään täällä Kokkolassa asuessani etsinyt sellaista bändiä, missä sais vähän mättää menemään ja purkaa agressioita rumpuja kunnolla hakkaamalla. LIONS-bändissähän sitä on, mutta kun bändi treenaa/äänittää kerran vuodessa, niin ei se oikein riitä. No mutta nyt kävi sitten niin että vähän leikillä kysyin, minun mielestäni, Kokkolan kovinta kitaristia mukaan uuteen hardcore/southern rock bändiin ja kaveri tästä innostui ja oli heti mukana. Hän sitten järkkäsi muita soittajia ja nyt ollaan valmiita valloittamaan maailma. Yhtäkään bänditreeniä meillä ei ole vielä ollut, mutta huomisaamuna on ensimmäinen bändipalaveri ja pääsen tapaamaan nämä muutkin soittajat, paitsi laulaja, koska hän asuu vähän kauempana. Sellainen kutina, että tästä bändistä tulee vielä iso juttu, ainakin itselleni henkilökohtaisesti. Tästä on hyvä jatkaa. 

Heinäkuu, kolme vuotta sitten...

Nyt on asiat niin, että yhtyeeni LIONS julkaisi upouuden raidan nimeltä "Heinäkuu, kolme vuotta sitten" tulevalta EP-julkaisulta, joka puolestaan kantaa nimeä "Sellaisena kuin sinä minut halusit" joka julkaistaan 5.6.

Kevätkuulumisia.

Huomenta!

Ajattelin istahtaa hetkeksi alas, ihan niinkuin en tässä tarpeeksi istuisi, kirjoittelemaan vähän blogia ja kertoa vähän kuulumisia täältä bluesmusiikin kehdosta, Kokkolasta.

Luomisen tuskaa treenikämpällä feat. Quentin Tarantino

Ensinnäkin, LIONS-yhtyeen kanssa äänittämämme EP on vihdoin saatu miksattua ja täytyy sanoa, että kyllä jytisee, en malta odottaa että te kaikki saatte myös nauttia siitä. Tässä vielä vähän valmisteluja tehdään, muunmuassa levynkansitaidetta ja biisien lopullisia nimiä mietitään. Itse EP:n nimi taitaa olla jo tiedossa, mutta enhän minä sitä nyt vielä voi paljastaa, monestakin eri syystä. Suunnitelmana on tehdä jokunen pieni musiikkivideo/promovideo jostain biisistä ja pian sen jälkeen koko tuotos tulee ilmaiseksi ladattavaksi bandcamp palveluun, josta jo muuten saa ladattua myös täysin ilmaiseksi ensimmäinen levymme, jos et vielä sitä ole kuullut/ladannut koneellesi, klikkaa tästä. Levystä tehdään myös erittäin pieni ja numeroitu CD-painos, joten jos siitä olet kiinnostunut, laita vaikka kommenttia tähän postaukseen.

Auto pakattuna ja teippailemaan menossa.

Töissäkin olen vielä saanut olla, eli kenkää en ole saanut. Serkkupoikani Mika tuli myös kesäksi töihin työkaverikseni ja mikäs sen mukavempaa ajella pitkin kyliä ja korjaamohalleja teippailemassa rekkoja ja välillä vähän pienempiäkin kulkuneuvoja. Mikahan oli tuossa kyseisessä firmassa täysipäiväisenä ennen, mutta siirtyi opiskelemaan, jolloinka minä otin hänen paikan, mutta kuten mainitsin, tämän kesän ollaan työkavereita. Tuntuu kyllä suhteellisen oudolta työskennellä Mikan kanssa, ei ois 10-15 vuotta sitten tullut mieleenkään että oltaisiin samassa työpaikassa, Mikahan on minua reilusti nuorempi, 11 vuotta vuorempi. Mutta on kyllä mukavaa saada vähän apua työkiireisiin ja juttuseuraa. Päivät menevät paljon sujuvammin hyvässä seurassa ja hyvää musiikkia kuunnellen. 

Allekirjoittanut Joensuussa ennen ottelun alkua

Sitten lopuksi lyhyesti vähän jääkiekkoa. Pittsburgh Penguinsin sekä Hermeksen kaudet ovat paketissa. Pingviinien kausi tuli päätökseen pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella New York Rangersia vastaan. Kovin rikkonainen kausi oli loukkaantuumisien merkeissä, enimmäkseen. Hermeksen kausi tosin loppui erittäin hyvin. Kauden loppusijoitus Suomi-sarjassa oli toinen, finaalisarjassa Jokipoikia vastaan tuli takkiin 3-0 otteluvoitoin. Matkattiin jopa Hermeskannattajien kanssa Joensuuhin katsomaan kolmatta finaalia ja kannustamaan joukkuettamme, se ei auttanut, vaan Jokipojat vei kolmannen finaalin. Mukava matka kuitenkin oli ja joukkue arvosti meidän mekkalointia. Allekirjoittaneella oli jopa yksi rumpu mukana matkassa. Ensi kaudeksi Hermes siirtyy pelaamaan sarjatasoa ylemmäs, eli Mestikseen. Suomi-sarjasta nousee myös Jokipojat (Joensuu) ja RoKi (Rovaniemi). Joten innolla odotan tulevaa kiekkokautta ja miten Hermes pärjää Mestiksessä, mutta sitä ennen tulee kesä ja kesäloma.

Now playing: "Wars and rumours about wars" - The Chariot

Kaemo goes Vihanti.

Päivää!

Hyvää Vappua teille kaikille jotka satutte tätä lukemaan. Ajattelin vain vähän päivitellä mitäs täällä päin on puuhasteltu, tai lähinnä ajattelin kertoa eilisestä päivästä, kun matkasimme Kaemon kanssa Vihannin metropoliin soittelemaan poikien ja muutaman tytön kanssa reggaeta juhlakansalle.

Kimmo soundcheckiä tekemässä

Eli, eilen siis oli keikkaa Kaemon kanssa Vihannissa ja koska kyseessä oli arkikeikka, tarkoitti se sitä että minun piti ottaa töistä vähän vapaata. Olin tehnyt tunteja sisään ja pääsin eilen lähtemään töistä puoli kahdelta ja puoli kolmelta piti olla treenikämpän pihalla kantamassa soittimia kosketinsoittajamme järjestämään peräkärryyn, varsin näppärästi ne sinne saatiin kannettua ja aika pian oltiinkin jo tien päällä. Oltiin kahdella henkilöautolla, plus tietenkin peräkärryllä, liikenteessä; minä omalla autollani jossa oli kyydissä taustalaulajat Elli ja Anni sekä kitaristimme/kirjanpitäjämme Kimmo. Toisessa autossa, mihin vain mahtuu kaksi matkustajaa, oli laulajamme Timo ja kosketinsoittaja/keyboardvelho Antti. Bändimme Oululaisosasto, eli basistimme Joona ja saksofonistimme Teemu, tulivat Oulusta käsin myös erillisellä henkilöautolla; näin kätevästi se Kaemo keikkailee.

Saavuttiin paikalle, pienen harhailun jälkeen, hieman viiden jälkeen. Kannettiin soittimet lavalle ja suoritettiin soundcheck. Tällä kertaa meillä oli kerrankin siihen varattu erittäin hyvin aikaa, joten otettiin siitä kaikki ilo irti. Soundcheckin jälkeen kolme bändiläistä lähti ruoanhakureissulle ja palasivat melkoinen pino pizzoja mukanaan; näin oli juhla-ateria valmis. Eihän se viisainta ole syödä näin raskaasti ennen keikkaa, mutta, joskus täytyy vähän rajoja rikkoa ja elää niinsanotusti "on the edge".

Puoli yhdeksältä illan ensimmäinen akti, meidän lämppäri, paikallinen "PA Crew" nimellä kulkeva poppoo otti lavan haltuun ja soitti kotimaisia täsmähittejä vuosien varrelta ja saikin yleisön sopivasti herätettyä meitä varten. Yhdeksältä oli sitten meidän vuoro yrittää saada yleisö tanssimaan ja uskokaa tai älkää, siinä myös onnistuttiin. Setti kesti varmaan tunnin verran ja voi taivas kun meillä oli hyvä meno lavalla. Soitto kulki ja en tiedä kenellä oli enemmän hauskaa; meillä lavalla vai yleisöllä, toivottavasti molemmilla.

Keikan jälkeen oheistuotemyynti kukoisti ja nuorisoa tuli juttelemaan ja kehumaan illan vetoa, se on aina mukavaa. Tietenkin kehut annettiin takaisin yleisölle, he tekivät kyllä eilisillasta mahtavan. Jotain videoa on myös luvassa myöhemmin illan tapahtumista. Sitä odotellessa koitetaan pärjätä ja nautitaan pidennetystä viikonlopusta. Olkaahan ihmisiksi ja muistakaa; hullu saa olla, muttei tyhmä!

Pääsiäinen Turussa.

Hyvää päivää!

Tervehdys taas aivan liian pitkästä aikaa, mutta, nyt on sunnuntai ja pieni datailuhetki tässä menossa joten päätin että nyt, jos koskaan, pitää isuta alas ja kirjoittaa Turkureissustani, joka siis tapahtui Pääsiäispyhien yli. Tästä taitaa tulla aika yksityiskohtainen postaus reissustani, toivottavasti jaksatte lukea eikä mene liian tylsäksi. Live with it!

Olin tehnyt muutaman päivän verran ylimääräisiä tunteja joten sain otettua Pääsiäisenjälkeisen tiistain ja keskiviikon vapaaksi, joten pitkä loma Turussa oli siis luvassa. Ikäväkseni en pystynyt ajaa tiikerilläni turkuun, vaan jouduin turvautumaan junaan, ihan ok vaihtoehto sekin, liikkuminen Turussa vaan vähän rajoittui, mutta ei se mitää.

Otin pitkäperjantaina aamujunan Turkuun ja saavuin tuohon rock n' roll mekkaan joitain minuutteja ennen puoltapäivää ja asemalla olikin minua vastassa LIONS yhtyeen pojat Ville, Ville ja Valtteri. Pikaisen kauppareissun jälkeen ajeltiin treenikämpälle, joka aikoinaan myös toimi Cassien treenikämppänä. Siitä sitten lähti hittitehdas käyntiin ja alettiin säveltämään ja sovittamaan uusia biisejä. Tietenkin kitaristeillamme oli valmiiksi riffejä ja ideoita joten suht helposti homma lähti rullaan. Pidettiin päivän mittaiset sessiot, välissä tietenkin kebabtauko. Tietenkin. Sessioiden jälkeen ystäväni Niko, joka soitti kitaraa Endrive yhtyeessä, haki minut treenikämpältä ja mentiin elokuviin katsomaan eräs huumoripläjäys nimeltä "Fast and Furious 7". Olihan elokuva ihan viihdyttävä ja seurakaan ei olisi voinut olla parempi, pelleiltiin leffan aikana aika paljon, toivottavasti emme häirinneet muita jotka jopa halusivat nauttia elokuvasta. Minulla oli kaksi vapaalippua Finnkinoon, joten päätin tarjota Nikolle leffaillan. Tämän jälkeen niko vei minut LIONS-kitaristin Valtterin luo, missä minä ja kitaristimme Ville majoiduttiin.

LIONS juuri aloittelemassa Perjantaina

Lauantai-aamuna sitten odotti kutakuinkin samanlainen päivä kun perjantaina. Puoleltapäivin savuttiin treenikämpälle, sitä ennen käytiin kuitenkin pikaisesti Turun legendaarisessa F-Musiikissa hakemassa vähän tarvikkeita ja samalla ystävääni Sakkea tervehtimässä. Lauantaina kebabtauko vaihdettiin ABC!:n noutopöytään, mikä osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi. Lauantaisessioiden lopussa koettiin vähän turhautumista säveltämisessä, eteenkin allekirjoittaneella oli suuria ongelmia komppien kanssa, viimeisessä biisissä. Mutta onneksi saatiin biisi kutakuinkin taputeltua ja illan päätteeksi vietiin tarvittavat soittimet V.R. Studiolle, missä sitten Sunnuntai-aamuna oli tarkoitus aloittaa äänittäminen. 

LIONS at V.R. Studio, Turku

Herättyämme Valtterin asunnosta syötiin aamupala ja sitten olikin aika ajaa tuonne tuttuun studioon äänittämään meidän neljä kappaletta jälkipolville nautittavaksi. Tämä studio oli kaikille meille hyvinkin tuttu, sillä äänitimmehän me siellä edellinenkin LIONS tuotos, sekä myös osa ensimmäisestä Cassie EP:stä "Something you always wanted to hear" ja kokonaisuudessaan ensimmäinen Cassie kokopitkä "Sing about me". Studion omistajan, Jussi Vuola, on äärimmäisen helppo ja mukava työskennellä ja ilmapiiri studiossa on/oli aivan mahtava. Aloitettiin nauhoittamalla biisien pohjat livenä nauhalle, joka kävi suhteellisen vaivattomasti. Se viimeinen biisi, jonka kanssa tapeltiin treenikämpällä edellisenä iltana, meni purkkiin ensimmäisellä otolla, tai ainakin biisin ensimmäinen puolisko, joka juuri tuotti ongelmia. Saatuamme pohjat nauhalle, kitaristimme vähän korjaili omia osuuksiaan ja lisäsi jotain pientä maustetta päälle. Lauluja ei aloitettu enään sunnuntaina äänittämään, vaan siirrettiin ne seuraavalle päivälle. Studion jälkeen menin toiseen yöpaikkaan, vanhan Nokia työkaverini, Juuson, luo koska Valtterille oli tulossa jokin kissa hoitoon ja minä kun olen äärettömän allerginen kissoille. Samalla oli mukava myös nähdä Juusoa, joka asusti aivan Turun ytimessä ja hänellä oli sauna, which is nice.

Sofia ja mä

Otin rennosti yksikseni Juuson ja hänen kämppiksensä kämpillä tämän Sunnuntai-illan kun ne menivät ulos Turun yöhön. Aamulla LIONS pojat noukkivat minut kyytiin ja kohti studiota kävi tie, vielä kerran. Päivä menikin Villen äänittäessä laulut biiseihin ja allekirjoittanut soitti vähän tamburiinia ja shakeriä mausteeksi yhteen lauluun. Sitten stuiolla piipahti eräs erittäine hyvä ystävä, entinen bändikaverini, Cassie vokalisti Sofia. Oli mahtavaa nähdä Sofiaa erittäin pitkästä aikaa, siinä aikuinen mies jopa vähän herkistyikin.

Kun levy oli purkissa otin sitten rokkistarana taksin Turun satamaan jossa tapasin sitten toisen erittäin hyvän ystävän, Markuksen, ja meillä olikin edessä vuotuinen "Rock the boat" risteily, sarjansa kuudes risteily. Meillä on tapana joka vuosi Markuksen kannsa mennä risteilylle, joka nimettiin vuosia sitten Rock the boatiksi. Risteily oli erittäin onnistunut, ja alettiin jo suunnittelemaan seuraavaa reissua; Rock The Boat VII.

Rock the boat rikoskumppanini, Markus.

Satamasta sitten matkasin, paikallisbussilla tällä kertaa, Juuson luo jossa lämmitin itselleni saunan ja saunan jälkeen syötiin vähän herkullissta pakastepizzaa jonka jälkeen kyllä uni maistui. Keskiviikkona sitten tapasin ystäväni Melanien, jonka kanssa käytiin paikallisessa Subwayssa lounaalla, oli erittäin mukava tavata hänet pitkästä aikaa ja vähän vaihtaa kuulumisia. Tämän jälkeen toinen entinen Nokia-työkaveri, Jenni, haki minut autollaan ja mentiin Skanssin ostoskeskukseen vähän shoppailemaan. Mukaan tarttui uudet farkut, uudet hienot kengät ja BR-lelukaupasta eräs popcorn kapistus, jota en vielä ole testannut. Pitää siitä varmaan erikseen sitten kirjoittaa kun olen kokeilut toimiiko se edes.

Shoppailun jälkeen oleskelin hetken Juusolla kunnes ystäväni Niko haki minut ja mentiin kaupan kautta hänen luo. Pääsin vihdoinkin tapamaan Nikon ja hänen vaimonsa, Elisan, adoptoimaa poikaa, Tomasia. Niko teki meille maittavat hampurilaiset, kaveri nimittäin kyllä osaa hommansa. Niko on minulle erittäin läheinen ystävä, joten en keksi kyllä parempaa tapaa millä olisin voinut lopettaa tämän Turkureissuni. Purilaisten jälkeen rupateltiin Nikon kanssa iltaan asti kunnes hän vei minut juna-asemalle ja oli aika ottaa iltajuna, taino oikeastaan kai yöjuna takaisin Kokkolaan.

Nikon tekemä hamppari.

Junamatka Kokkolaan oli pitkä ja jokseenkin rasittava, johtuen lähinnä väsymyksesä ja toisessa junassa, Tampere-Kokkola välillä, olleen humalaisen ja äänekkään keski-ikäisten naisten seurue. Mutta, lopulta saavuttiin Kokkolan juna-asemalle josta taas rokkistarana otin taksin asunnolleni ja voi kuinka hyvältä oma sänky tuntuikaan, aamuneljältä. Muutaman tunnin yöunen jälkeen olikin aika herätä ja mennä töihin. Onneksi oli vain kaksipäiväinen työviikko ja sitten olikin taas viikonloppu.

Näin lopuksi haluaisin vielä erikseen kiittää kaikkia, jotka tekivät tästä reissusta aivan käsittämättömän mahtavan ja jokseenkin tunteikkaan myös. LIONSin Ville, Ville ja Valtteri; olette aivan mahtavia tyyppejä ja odotan innolla josko joskus taas keikkailtais tai jopa äänitetään lisää musiikkia. Kiitos Sofia kun pistäydyit studiolla, oli aivan tajuttomana ihana nähdä ja vaihtaa kuulumisia, nähdään viimeistään syksyllä häissäsi. Kiitos Juuso yöpaikasta, saunasta ja kärsivällisyydestä, brah! Kiitos Melanie lounas- ja rupatteluseurasta, sekä Jenni ja Eetu shoppailuseurasta. Iso kiitos menee myös Rock the boat rikoskumppanilleni Markukselle, oli aivan älyttömän hauska reissu ja seuraavaa risteilyä jo odotellaan täällä Kokkolassa. Niko, olet aivan tajuttoman hieno mies, hyvä ystävä ja mahtava isä. Oli kunnia vihdoinkin tavata poikasi ja viettää hieno ja rento ilta hampurilaisten ja rupattelun lomassa. Ja viimeiseksi iso kiitos studiovelholle nimeltä Jussi Vuola. Oli jälleen kerran ilo äänittää kanssasi studiossasi, seuraavia sessioita odotellessa. Bon Ham!

3/4 LIONS ja studiovelho Jussi.