Videotapes and C-cassettes of the better days.

Iltaa.

On taas aika istua tähän koneen äärelle ja kertoa vähän kuulumisia. Viime kirjoituksesta onkin jo tovi joten on jo aikakin naputella uutta postausta ilmoille.

Viime kirjoitusta kirjoittaessani yritin tappaa aikaa että pääsisi jäähallille katsomaan Hermeksen peliä Turun TuToa vastaan. Ottelu oli vallan mainio, hallissa oli yli 1100 katsojaa ja Turkulaiset saivat kunnon 8-3 selkäsaunan. Täytyy todeta, että alkukauden vaikeuksien jälkeen Hermes on todella kohentanut peliään ja ovat tällä hetkellä erittäin hyvin sijoittuneena sarjataulukossa. Toivotaan vaan että hyvät otteet jatkuvat. Huomenna onkin sitten seuraava ottelu tiedossa, se pelataan myös täällä Kokkolassa ja allekirjoittanut on DJ-hommissa, eli taas saa kiekkokansaa viihdyttää sekä kotijoukkuetta boostata mahtavilla biiseillä.

Laiskottelua bänditreeneissä

Ottelu pelattiin siis lauantaina ja sunnuntaina oli sitten vuorossa uuden bändimme toiset bänditreenit. Sairastapauksen vuoksi meitä oli vaan kolme paikalla; toinen kitarisi, basisti ja minä. Treenit oli aika lyhkäiset, mutta saatiin me jotain aikaankin. Basistimme oli ensimmäistä kertaa mukana ja musiikkimme sai heti uuden ulottuvuuden, on se vaan kumma miten paljon basso tuo lisäpotkua musiikkiin. Treenien jälkeen mentiin kitaristimme Jussin kanssa ansaituille hampurilaisille, luonnollisesti Royal Mealsiin.

Kulunut viikko on mennyt periaatteessa työtä tehdessä ja töiden jälkeen sohvalla loikoilusta. Ollut uuvuttava ja raskas viikko, sekä henkisesti että fyysisesti ja odotankin viikonloppua hyvin innokkaasti. Olin minä kyllä maanantaina töiden jälkeen serkkuni, Petrin, luona katsomassa erästä klassikkoelokuvaa, 90-luvun toimintaa; kyseessä oli elokuva nimeltä "Viimeinen partiopoika" (engl. "The last boy scout" vuodelta 1991 jonka pääosissa olivat Bruce Willis ja Damon Wayans. Muistan kun ensimmäisen kerran näin elokuvan ylä-asteella, veikkaisin joskus 90-luvun puolessavälissä. Katsotiin sen silloisen naapurini Timpan kanssa VHS-kasetilta, jonnet ei muista. Leffafiilistä kohottivat popcornit sekä tölkki-Dr.Pepper, aijettä, elämän pieniä iloja.

Pientä piristystä tähän tylsään viikkoon sain siitä, että noin kuukaudentakainen Aliexpress tilaukseni saapui. Olin tilannut pari snapbackia ja uuden takakuoren matkapuhelimeeni, koska kaupoista ei saa puhelimeeni mitään lisätarvikkeita; omistan siis Huawei Ascend P7 älypuhelimen. Tunnen olevani hieman edelläkävijä, koska ilmeisesti kyseinen merkki on vastikään lyönyt Euroopassa(kin) läpi, itsehän ostin omani jo vuosi sitten ja sanottakoon että se on paras puhelin mikä minulla on ollut. Snapbackeistä sen verran että toinen oli "Straight outta Compton"- elokuvan innoittama ja toinen Pittsburgh Penguinsin. 

Muuten tämä mennyt viikko on ollut suhteellisen tylsä, onneksi huomenna on perjantai ja viikonlopun saa aloittaa Hermeskiekolla. Sitä odotellessa... SE ON HERMES!

Be a hero.

Päivää!

Hyvää lauantaipäivää kaikille. Yritän tässä kuumeisesti tappaa aikaa kunnes pääsee jäähallille jännittämään Hermeksen ja TuTon välistä Mestiskamppailua, joten päätin että ehkä hetkeksi istahdan tähän ja naputtelen vähän kuulumisia blogiini.

DJ Torspo

Tänään siis olisi taas laadukasta Mestiskiekkoa tarjolla Kokkolan K-rauta dream builder- areenassa, kun Hermes kohtaa Turun Toverit, eli TuTo Hockeyn. Itselläni ei tänään ole dj-velvollisuuksia, vaan Aki hoitaa hommat ja allekirjoittanut saa keskittyä kannustamiseen fanikatsomosta, josta ei koskaan tunnelmaa ja tunnetta puutu. Nautin kyllä niin vaan fanina olemisesta, ilman velvollisuuksia ja vahvasti näyttää siltä, että siirryn täyspäiväiseksi faniksi ensi kaudelle ja jätän tuon DJ-tiimin vetämisen jollekin muulle, itse en enää kaipaa sitä vastuuta. Jos nyt tämän kuluvan kauden nyt ainakin vielä hoitaisin kunnialla alta pois.

Onneksi on vihdoinkin viikonloppu, oli taas suhteellisen raskas työviikko ja kiva vaan olla ja ei tehdä yhtään mitään. Tänään jääkiekko-ottelun jälkeen menen ystävälleni saunomaan ja istumaan iltaa, mukavaa rentoutumista todellakin. Huomiseksi ei ole mitään suunnitelmia, paitsi ehkä vaan laiskottelua sohvalla ja jotain elokuvia ja/tai sarjoja voisi katsella.

Huomasinkin että kirjoitin viimeksi viimeviikon sunnuntaina, joten vähän pääsi tulla taukoa tähän kirjoitteluun, lupaan jatkossa taas skarpata. Töiden lisäksi, menneellä viikolla oli myös kiekkoa. Keskiviikkona Hermes pelasi kotiottelun LeKiä (Lempäälän Kisa) vastaan ja voitti sen tiukan väännön jälkeen lukemin 2-1. Hermeksellä on siis menossa neljän ottelun voittoputki ja tänään sille haetaan tosissaan jatkoa Turkulaisia vastaan. Olin tuossa LeKi ottelussa DJ-puuhissa, joten otteluun ei sillä tavalla pysty keskittymään kun jos olisin katsomon puolella. Siinä joutuu kuitenkin koko ajan keskittymään seuraavaan pelikatkoon ja mitä sitten soittaa. Itse kun otan tuon työn suhteellisen tosissaan, että oikeassa kohdassa peliä tulee oikeanlainen kappale.

Kävin myös viikolla paikallisessa musiikkiliikkeessä tarkastamassa josko siellä olisi myytävänä yhtään Dream-merkkistä symbaalia rummuilleni. Tähän kyseiseen valmistajaan ihastuin/rakastuin joitain vuosia sitten, soittaessani vielä Endrivessa ja Cassiessa. Niitä vaan ei tahdo Kokkolasta enää saada mistään. Onnekseni liikkessä sattui olemaan yksi ja laitoinkin sen heti varaukseen. Hyvä niin, nyt ei tarvi lähteä tilaamaan Englannista uutta. Ainakin hetken taas pärjään. Yksi suosikkisymbaaleistani kun otti ja halkesi joitain aikoja sitten ja sille nyt saadaan vihdoinkin korvaava.

Olen pitkään myös haaveillut GoPro- kamerasta ja nyt sain sellaisenkin vihdoinkin hankittua itselleni. Eräs ystäväni möi sen minulle hyvään hintaan ja korottomalla osamaksulla, joten en voinut vastustaa. Nyt kun saan sen uuden symbaalin, niin alan tosissaan taas tekemään uusia rumpuvideoita ja ensimmäinen kappale onkin jo mietittynä minkä päälle soitan omat rumpuni.

Tässä tulikin jo tekstiä joten voin hyvällä omallatunnolla lopettaa tältä erää. Palaan luultavimmin huomenna lätkäuutisilla. Siihen asti, hei hei!

Jaa mää vai?!

Hyvää päivää!

Keikkabussissa oli tunnelmaa

Noniin, Turusta on kotiuduttu ja nukuttu yö hyvin, joten eiköhän ole aika vähän muistella eilistä Kaemoreissua.

Eilen siis Kaemon reggaerekka suuntasi kohti entistä asuinkapunkiani, eli Turkua. Olisihan se ollut kiva nukkua hieman pidempään lauantaiaamuna, mutta kello herätti minut aamukahdeksalta ja noin yhdeksän aikaan olin jo treenikämpän pihalla. Keikkabussina toimi suhteellisen pieni minibussi, mutta kaikki tarpeellinen saatiin ahdettua, jopa soittajat. Ajo Turkuun oli aurinkoinen ja mitä lähemmäksi saavuttin, sitä tunteellisemmaksi allekirjoittanut muuttui. Aina kun saavun Turkuun, sen jälkeen kun takaisin Kokkolaan muutin, alkaa muistoja tulvimaan mieleen, sekä hyviä että huonoja. Turkua on tällä hetkellä kova ikävä, pitää kyllä vielä ennen vuodenvaihdetta mennä vähän pidemmäksi aikaa Turkuun. No mutta se siitä, takaisin eilispäivään.

Turkuun ja Helluntaiseurakunnalle, missä konsertti pidettäisiin, saavuttiin noin puoli neljän aikoihin ja äkkiä saatiin soittimet sisälle ja lavalle. Itselläni ei ollut omaa rumpusettiä mukana koska tilaa autossa niille ei ollut, joten käytin paikan rumpusettiä, mikä sopi vallan mainiosti. Kiva välillä selvitä vähän vähemmällä roudauksella, roudareita kun meillä ei (vielä) ole. Taustalaulajamme Essi saapui omatoimisesti keikkapaikalle, hän kun nykyään asuu Turussa. Saksofonistimme Teemu tuli myös omatoimisesti junalla Jyväskylästä paikalle ja näin saatiin tehtyä sitten soundcheck, joka sujui hyvin vaivattomasti, johtuen ammattitaitoisesta äänentoistotiimistä, bändistä en sitten tiedä.

Kimmo ja Antti ennen soundcheckia

Soundcheckin jälkeen oli ruokailua ja yhdessäoloa, mutta aika pian kipusimme jo lavalle ja hoidettiin keikka suhteellisen taidokkaasti, kellon ollessa noin 18:20. Allekirjoittanut teki kyllä virheen jos toisenkin, eteenkin erään biisin alku meni täysin puihin, mutta, hauskaa ainakin oli ja toivottavasti se myös välittyi yleisön puolelle. Ihmisiä oli aika hyvin tullut kuuntelemaan, oma veikkaukseni on joku 150 henkeä, saatan olla hyvinkin väärässä. 

Keikan jälkeen sitten tavattiin vähän faneja ja muita paikallaolijoita, myyntipöydällä oli vilkasta; paitoja, levyjä ja muuta bändikrääsää meni hyvin kaupaksi. Tapasin myös muutaman tutunkin Turkuajoilta ja tein uusia tuttavuuksia. Yhdeksän aikaan päästiin aloittamaan ajomatka takaisin Kokkolaan, mutta meidän piti tehdä pieni koukkaus Jyväskylän kautta viedääksemme Teemu kotia, koska junia ei enään Turusta mennyt. Sanomattakin selvää, ajomatka oli aika hapokas, mutta vihdoinkin aamuneljän maissa oltiin treenikämpän pihalle, nopea roudaus ja kotia peiton alle. Tai, itse vielä kotiin saavuttuani katsoin Penguinsin pelin loppuun ja viiden aikaan sitten sain vihdoinkin nukkua.

Se on Hermes: Hermes-Hokki ottelun jälkitunnelmia.

Hyvää iltaa!

Tässä sitä istutaan ja fiilistellään illan jääkiekko-ottelua, josta pikaisesti vähän kerron kuulumisia ja tunnelmia sekä viikonlopun suunnitelmia.

Minä, aurinko ja Kokkolan jäähalli

Tänään siis oli kiekkoilta Kokkolan jäähallissa, joka nykyään tunnetaan nimellä K-Rauta Dream Builder Areena, melkoinen nimihirviö, mutta hyvä että saatu Hermekselle noinkin hyvä yhteistyökumppani. Mutta, itse otteluun. Vastaan luisteli Hokki Kajaanista, joka ei ollut hävinnyt yhtäkään ottelua ennen illan kohtaamista Hermeksen kanssa täällä Kokkolassa. Joukkueet tarjoilivat kyllä sellaisen kiekkotrillerin taas että ei paremmasta väliä. Hokki avasi maalihanat jo kolmen minuutin kohdalla ja vei vieraat 0-1 johtoon. Tämän jälkeen Hermes heräsi ja takoi neljä maalia putkeen ja johti kolmannen erän alussa jo 4-1. Hokki taisteli mutta ottelu päättyi lopulta kotijoukkueen, Hermeksen 6-4 voittoon, täydet kolme pistettä jäi Kokkolaan ja Hokki sai kokea kauden ensimmäisen tappion yhdeksännesä ottelussaan. Kokkolassa rikottiin myös tämän kauden yleisöennätys, halliin oli saapunut 1165 maksanutta katsojaa, se on hienoa se. Pientä kiekkobuumia Kokkolassa havaittavissa vuosien jälkeen. Tässä on allekirjoittanut vielä ihan täpinöissä tämäniltaisesta voitosta. Sain myös olla tässä ottelussa fanikatsomossa ja tuli taas huudettua ääni käheäksi; rakkaudesta lajiin ja joukkueeseen. Hermes pelasi myös vierasottelun keskiviikkoiltana Jyväskylässä JYP-Akatemiaa vastaan, jota olimme porukalla katsomassa suorana lähetyksenä Amarillon screeniltä hampurilaisia ja nachoja syöden. Tästäkin ottelusta Hermes nappasi täydet kolme pistettä kaatamalla Jyväskyläläiset lukemin 1-3.

Sarjataulukko illan kierroksen jälkeen

Sitten siirrytään huomiseen, jolloinka allekirjoittanut matkaa Turkuun Kaemo- yhtyeen kanssa keikalle. Kiva päästä Turkuun pitkästä aikaa, mutta veikkaanpa että aikaa kaupunkifiilistelylle ei ole. On myös erittäin hauskaa päästä Kaemon kanssa "tien päälle" ja soittamaan livemusiikkia, aivan liian vähän ollaan tämän bändin kanssa keikkailtu viimeaikoina. Konsertti pidetään Turun Helluntaiseurakunnassa ja alkaa käsittääkseni kello 18. Eli huomenna on lähtö treenikämpältä aamuyhdeksältä ja suhteellisen pitkä ajo edessä, no, keikkabussissa on tunnelmaa. Videomateriaalia reissusta on ihan varmasti tulossa, sen voin taata.

Sitten vielä pikaisesti sunnuntain suunnitelmista. Kuten aikaisemmassa kirjoituksessa kirjoitinkin, niin sunnuntai-iltana on aika katsoa vähän amerikkalaista jalkapalloa, eli NFL liigaa. Sunnuntain otteluna on Pittsburgh Steelers vastaan Arizona Cardinals ja allekirjoittanut on tietenkin Pittsburghin puolella.

Mutta, nyt on pakko mennä nukkumaan että huomenna jaksaa istua autossa kevyet kuusi tuntia ja vielä soittaa keikkakin. Joten hyvää yötä ja nähdään taas ensi kerralla.

Video: Maalikooste Hermes-Hokki ottelusta sekä ottelunjälkeinen lehdistötilaisuus.

Sunday night lights.

Iltaa.

Tässä taas istun koneeni äärellä, himmeässä valaistuksessa ja kuuntelen Frank Turneria ja yritän löytää inspiraatiota ja koittaa keksiä mistä sitä nyt voisi kirjoittaa.

No, voisin aloittaa siitä tosiasiasta, että minähän olin viime sunnuntaina elämäni ensimmäistä kertaa jalkapallo-ottelussa. Olenhan minä ennen jotain juniori ja "höntsäturnauksia" käynyt katsomassa, mutta tämä oli ensimmäinen aikuisten pelaama. Kyseessä siis oli KPV:n (Kokkolan palloveikot) ja F.C. Hongan välinen nousukarsintaottelu, nimittäin voittaja tästä sarjasta nousee suoraan Ykköseen, Suomen toiseksi korkein sarjataso jalkapallossa. Sunnuntaina siis pelattiin ensimmäinen osaottelu Kokkolassa, jonka kotijoukkue KPV vei nimiinsä 1-0 voitolla. Ottelu oli viihdyttävä yleisöäkin paikalla taisi olla noin 2100, joten ei huonosti. Toinen osaottelu pelataan lauantaina Espoossa. Otteluista lasketaan yhteismaalit ja voittaja jatkoon, jos maalit ovat tasan niin vierasmaalit ratkaisee. Jos nekin ovat tasan en tiedä miten edetään, en ole niin kova jalkapallointoilija.

Jääkiekkorintamalla on myös tapahtunut. NHL pyörähti käyntiin ja minun pingviinieni kannalta ei niinkään hyvin, kaksi ensimmäistä ottelua hävitty. Mutta, kausi on pitkä eikä vielä heitetä pyyhettä kehään. Ensi yönä tulee kauden ensimmäinen kotiottelu kello 02:05 ja aion todellakin nousta ylös katsomaan, joten pitäisi kai kohta mennä nukkumaan, kunhan saan tämän kirjoituksen valmiiksi.

Sunnuntai-iltana sitten jatkettiin uutta viikottaista perinnettä serkkupoikani, Petrin, kanssa. Eli, sunnuntai-illat on nykyään omistettu NFL-otteluille (Amerikkalainen jalkapallo). Sillä ne pelataan silloin ihan ihmisten aikoihin, eli noin kahdeksalta illalla. No, viime sunnuntai oli vasta toinen ilta kun näin tehtiin, mutta jostain ne uudet perinteet on aloitettava. Viime kerralla katsottiin ottelu Cincinatti Bengals vastaan Seattle Seahawks, joka koitui melkoiseksi trilleriksi. Ensi viikolla on vuorossa Pittsburgh Steelers vastaan Arizona Cardinals ja onhan se sanomattakin selvää että kannustan tuossa ottelussa Pittsburghia, luonnollisesti.

Mutta nyt sammutan koneen ja siirryn peiton alle ja otan pienet tirsat ja herätys soimaan kello 02:00.

Torspo the gloryhunter.

Päivää!

Ihanan laiska lauantaiaamu ja päätin istahtaa koneelle hetkeksi, laittaa Spotify soimaan kuullokkeitteni kautta ja vähän raapustaa kuulumisia tänne blogiini.

Kirjastoselfie

Eilen oli taas Hermeksellä kotiottelu ja kuten viime kirjoituksessani hehkutinkin, sain olla kerrankin katsomon puolella, fanikatsomossa, tai toisella nimellä Loyals-katsomo. Hermeksen faniryhmä kun ovat nimenneet itsensä Hermes Loyalsiksi, johon lasken myös itseni.

Hetki ennen jatkoaikaa

Peli oli huikea kiekkotrilleri, ja jos oisin maksanut ottelusta niin voisin sanoa että sain rahoilleni vastinetta. Mutta kun DJ-pestistä palkkiona sain kausikortin seisomapaikalle, niin ei tarvi maksaa kotiotteluista. Hermes otti aikaisen 2-0 johdon ensimmäisessä erässä, toisessa erässä Peliitat (Heinola) kavensi tilanteeksi 2-1 ja päätöserässä Peliitat pääsi tasoihin, joten taas mentiin jatkoajalle. Jatkoaika ei tuonut tulosta joten mentiin rangaistuslaukaisukilpailuun, jossa tällä kertaa Hermes oli parempi. Hermeksen kaksi viimeistä onnistujaa Jesse Juntheikki ja Miika Franssila pistivät kyllä Peliitat-veskarin niinsanotusti kahville. Jos haluat nähdä nämä kyseiset rankkarit ja ottelun muut maalit, klikkaa tästä, ole hyvä.

Tänään urheiluviikonloppu saa jatkoa, sillä tänään tapahtuu jotain historiallista, kahdellakin tapaa. Ensimmäiseksi, allekirjoittanut nähdään ensimmäistä kertaa aikuisten jalkapallo-ottelun katsomossa, sillä paikallinen kakkosdivarijengi KPV pelaa nousukarsintaottelun F.C. Honkaa vastaan ja tämä onkin se toinen historiallinen seikka, KPV:lla on mahdollisuus siis nousta sarjatasoa ylemmäksi, kakkosesta ykköseen. Ensimmäinen osa-ottelu pelataan tänään siis Kokkolassa ja jälkimmäinen vieraissa, sen päivämäärää en tiedä, en oo jalkapallomiehiä. Mutta pitää sitä nyt sen verran kannustaa omia ja olla kerrankin ns. "gloryhunter".

Se on Hermes: Hermes - KeuPa jälkitunnelmat.

Iltaa.

Hei rakkaat lukijat, tulin juuri kotia Hermes-ottelusta ja ajattelin nopeasti avautua siitä.

Tänään siis Hermes kohtasi Mestiksen runkosarjassa KeuPa:n, eli Keuruun pallo. Peli alkoi Hermeksen kannalta aika huonosti, pari helppoa meni omiin, aika epäonnekkaita pomppuja jopa ja KeuPa johti 0-2, olisiko puolet ensimmäisestä erästä pelattu. Hermes kavensi kyllä 1-2:een mutta pian sen jälkeen KeuPa rokotti jälleen ja otti 1-3 johdon. Vähän ennen ensimmäisen erän päättymistä Hermes teki tärkeän kavennusmaalin 2-3:een ja näissä lukemissa mentiinkin ensimmäiselle erätauolle.

Toisessa erässä nähtiin vain yksi täysosuma ja se oli kotijoukkue Hermeksen ja halli niinsanotusi räjähti. Kolmas erä oli kyllä sitten Hermeksen hallintaa alusta loppuun, mutta kiekkoa ei vaan saatu maaliin, tyhjästä maalista onnistuttiin osumaan kerran ylärimaan ja kerran tolppaan. Kolmas erä sekä myös sitä seurannut viiden minuutin jatkoaika oli maaliton ja rangaistuslaukauskilpailussa KeuPa oli parempi; joten kaksi pistettä matkasivat Keuruulle ja Kokkolaan jäi yksi piste. 

Kaikenkaikkiaan aivan mahtava peli, Hermeksen pelaajat antoivat kaikkensa, debyyttinsa maalivahtina Hermeksessä tehnyt Denis Godla suoriutui mahtavasti ja tunnelma hallissa oli upea. En malta odottaa perjantain kotiottelua Heinolan Peliittoja vastaan.

SE ON HERMES!

Haaveissa vainko oot mun?

Iltaa.

Ennen kuin alan kirjoittamaan pitää tarkistaa minä päivänä viimeksi kirjoitin, että muistaa mitlä aikaväliltä kertoa kuulumisia. Jos kirjottaisi joka päivä, tätä ongelmaa ei tietenkään olisi, mutta ei minun elämä niin tapahtumarikasta ole, että siihen kannattaisi ryhtyä.

Reipas duunari.

No aloitetaan nyt vaikka aiheella joka on todella lähellä sydäntäni, nimittäin jääkiekko. Kokkolan Hermes nousi viime kauden päätteeksi Suomi-sarjasta Mestikseen ja jokunen viikko sitten, Mestiksen runosarja alkoi. Hermeksen kausi ei ole alkanut kovinkaan ruusuisesti, suurin syy tähän on tietysti korkeampi sarjataso. Alkukauteen on mahtunut kaksi rökäletappiota, kaksi läheltä-piti tappiota, jatko-aika tappioita näin tarkemmin sanottuna ja viime ottelussa Lauantaina tuli vihdoinkin se avausvoitto, ja ketä muutakaan vastaan kuin ensi kaudeksi liigaan nousevaa Mikkelin Jukureita vastaan. Fanien näkökulmasta on sarjanousun myötä on tullut yksi erittäin iso bonus, nimittäin, vierasottelut voi seurata netistä, pientä maksua vastaan tai mennä Kokkolan Amarilloon jossa peli esitetään isolta screeniltä ja siellähän minä kaikki vieraspelit olenkin käynyt katsomassa. Tämä edellämainittu voitto Jukureista tapahtui juurikin vieraskentällä Mikkelissä ja tunnelma Amarillossa oli ns. katossa. Huomenna sarja jatkuu kotiottelulla KeuPa (Keuruu) vastaan ja allekirjoittanut hoitaa musiikit. Perjantaina on myös kotiottelu, mutta silloin DJ Aki on mikseripöydän ja läppärin ääressä ja minä pääsen leikkimään fania.

Lauantaina Hermesottelun jälkeen menin paikalliseen nuorisokeskukseen, Vinge nimeltään, kuuntelemaan serkkutyttöni Niinan konserttia. Täytyy tähän sanoa että on kyllä nautitno aina kun kuulee tämän nuoren naisen laulua, sillä Niina on erittäin taitava laulaja ja lauluntekijä. Konsertin jälkeen oleskeltiin nuorisokeskuksessa kavereiden kesken ja vaihdeltiin kuulumisia josta sitten jatkettiin paikalliseen pizzeriaan jossa tilasin miehekkäästi halvan lastenpizzan, ei ollu tarpeeksi nälkä syödä kokonaista, kunnon pizzaa eikä kukaan suostunut jakaa pizaa kanssani, joten siitä moinen päätös. Lauantaina kävin myös ennen Hermesottelua meidän uuden bändin treenikämpällä vähän soittelemassa rumpuja yksikseni. En kyllä muista milloin viimeksi oon yksin ollut rummuttelemassa. Pistin vaan luurit korville ja Spotify satunnaistoistolle ja jammailin mukana, tuli soitettua mm. Riki Sorsan "Haaveissa vainko oot mun?". 

Niina Kiviniemi & Band

Sunnuntai meni sitten aika rauhallisissa merkeissä. Puolenpäivän jälkeen kävin isäni kanssa Amarillossa lounastamassa ja vaihtamassa kuulumisia. Aina yhtä hienoa viettää isä-poika laatuaikaa hyvän ruoan parissa. Iltapäivällä sain sitten sellaisen päähänpiston, että halusin mennä elokuviin katsomaan uusi N.W.A.- yhyteestä kertova elokuva "Straight outta Compton" ja seurakseni sain serkkupoikani, Petrin. Elokuva oli juurikin niin hyvä kun olin odottanut sen olevan. Jos 80- ja 90-luvun gangstarap on lähellä sydäntä, suosittelen elokuvaa enemmän kuin lämpimästi. Elokuvan jälkeen mentiin Petrin asunnolle hengailemaan ja katsottiin siinä sivussa vähän jenkkifutistakin. Puolenyön aikaan suuntasin sitten kotiapäin ja peiton alle, saldona erittäin hyvä viikonloppu. Maanantai-aamuna sitten suhteellisen väsyneenän töihin ja uuteen työviikkoon, mutta kiitollisena myös siitä, että minulla on työpaikka ja vielä näinkin mielenkiintoinen työ.

Toivotan kaikille hyvää alkanutta viikkoa ja koitetaan pärjätä.

Peace!

Sunnuntai-selfie serkkupojan luona hyvän viikon päätteeksi

Heroes don't ask why

Iltaa.

Pitihän minun jo eilen kirjoitella, mutta olin niin poikki illalla etten sitten jaksanutkaan. No, olen minä sitä nytkin, mutta raapustellaan nyt jotain viimepäivien tapahtumista.

Jussi ja crabcoreimurointi

Eilen oli siis muuttopäivä uuden bändin kanssa uuten treenikämppään, mutta ennen kuin soittokamat tuotiin sisälle niin pidettiin suhteellisen tehokas siivoussessio, joihin osallistui minun lisäksi kitaristiserkukset Jussi ja Mike. Pestiin lattiat, seinät ja jopa katto, sekä ikkunan sälekaihtimet jonka jälkeen treeniksellä oli kivan raikkaan mäntysuovan tuoksu. Kun paikat "kiilsi", kannettiin soittimet sisälle. Koska minulla ei vielä ollut rumpumattoa niin en viitsinyt rumpuja kasata vielä, vaan pinosin ne kivasti nurkkaan.

Voisin tähän väliin vähän kertoa millainen bändi on kyseessä ja ketkä ovat mukana. Bändin nimeksi tuli jo kauan sitten Heroes don't ask why. Turussa asuessani minulla oli Deep Insightin rinnalla useampi sivuprojekti ja yhden nimi piti olla juurikin tämä Heroes. Kyseinen bändi ei kuitenkaan koskaan selvinnyt paria bänditreeniä pidemmälle ja aina pidin nimestä, niin ehdotin tätä pojille ja kyllä se niille sopi. Pitkään mietin, että olisi hienoa saada Kokkolaan joku vähän rankempi bändi, missä sais päästellä höyryjä, mutta en keksinyt ketä pyytää mukaan. Vitsillä kysyin sitten erästä Jussia, joka edelleen on mielestäni Kokkolan kovimpia kitaristeja, mukaan ja kuinkas ollakaan, hän innostui. Basistiksi Jussi värväsi työkaverinsa Johnnyn, jonka oikea nimi (taitaa) myös olla Jussi, mutta bändissä hän on Johnny, ettei mene Jussit sekaisin. Toiseen kitaraan Jussi värväsi sitten serkkupoikansa Miken, oikealta nimeltä Matias. Laulaja on sitten erikoisempi tapaus, tuolta kaukaa Kauhajoelta ja kukaan soittajista ei häntä vielä ole edes tavannut, mutta mahtityyppi on kyseessä ja kyllä me tässä pian koko bändin voimin päästään vähän soittelemaan. Bongasimme hänet hienosta nettipalvelusta nimeltä muusikoidden.net. Tässä oli siis lyhyt historiikki bändin synnystä.

Mike ja moppi

Tänään kävin sitten töiden jälkeen kirpputorilta ostamassa itselleni rumpumatto ja löysinkin hienon sellaisen. Menimme sitten kitaristimme Miken kanssa, joka myös toi mukanaan läjän mattoja, treenikämpälle sisustamaan ja itse kasasin rummut treenikämpän nurkkaan. Tarkoitus oli vähän soitella rumpuja, mutta olin unohtanut tuoda rumpujakkaran joten se saa sitten odottaa, näillä näkymin olen lauantaina menossa yksikseni soittelemaan.

Tänään sitten päätin myös tehdä paluun sählykentille ja vedinkin sitten heti kylmiltä noin puolentoista tunnin session ja voi veljet kun olikin hauskaa, vaikka loppua kohden kunto loppui. Mutta menen ensi viikolla ehdottomasti uudestaan. Ja sitä seuraavalla viikolla. Mutta nyt, nukkumaan. Öitä!

Alustavaa näkymää rumpujen takaa