21 syyskuuta 2015

Invisible ink.

Hei vaan hei kaikille!

Oli jo aikakin palata blogini pariin ja kirjoitella vähän kuulumisia. Heti näin aluksi kerrottakoon, että aion panostaa vähän enemmän aikaa blogilleni jatkossa. Päässä on niin paljon aiheita mistä kirjoittaa ja jotenkin tuntuu siltä että niitä haluan jakaa niitä teille ystäväni ja myös teille keitä en edes tunne. Lukeekohan tätä edes minulle tuntemattomat, no, ei sillä niinkään väliä; kunhan saan kirjoitella.

Noniin, nyt kun ollaan esipuhe saatu alta pois niin voisi vähän kertoa kuulumisia. No aloiteta vaikka siitä että reilu pari viikkoa sitten täytin 33 (kolmekymmentäkolme) vuotta. Aika huikeeta, mutta ihme kyllä, minulla ei ole, vieläkään, ollut minkäänlaista ikäkriisiä. Henkinen ikäni varmaankin pyörii siinä 25 ikävuoden hujakoilla, ihan oikeesti. Syntymäpäiväviikonloppuni oli huikea ja sain sen viettää hyvien ystävien seurassa ja sain jopa ihan lahjojakin, aivan käsittämätöntä. Ystävieni antamiin lahjoihin en mene, mutta hemmottelin itseäni yhdellä aika erikoisella; nimittäin, kävin tatuointiliikkeessä. Siellä taiteiltiin vasempaan käsivarteeni jatkoa äidille omistetulle ensimmäiselle tatuoinnilleni, jonka myös ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi vuonna 2013. Tämä uusi on kunnianosoitus yhdelle bändille joka on hyvin isosti vaikuttanut elämääni. Tatuoinnissa on myös teksti "Long live", mikä viittaa sekä bändiin että äidin muistolle.

Olen pitkään halunnut tatuoinnin, jopa jo kymmenen vuotta sitten, mutta totta puhuen olen ollut hieman arka ja pelännyt mitä muut minusta ajattelee, kaikki eivät varmaankaan hyväksyisi että tekisin moisen teon. Vuonna 2013 sitten kuitenkin aloitin kevyesti kauniilla kunnianosoituksella äidilleni, tatuoimalla hänen nimensä "Grace" punaisella käsivarteeni. Sen ihmiset sulatteli vielä suhteellisen hyvin, tästä uudesta en olekaan enään niin varma. Mutta haluaisin tästä asiasta nyt hieman avautua. Olen tullut siihen pisteeseen, missä teen asiat niin kuin itse koen parhaaksi, piittaamatta sen kummemmin mitä muut ovat sitä mieltä. Loppujen lopuksi, tämä on minun valintani ja asia jonka kanssa minä joudun elämään, tai minun mielestäni; asia jonka kanssa minä saan elää. Aion myös hankkia lisää tatuointeja näiden kahden edellisen ympärille. Haluan että kaikki sulautuvat hyvin yhteen enkä ottaa esimerkiksi yhden vasempaan käsivarteen ja sitten seuraavaa oikeaan olkapäähän, ei, rakennan kokonaisuutta. Uusi aika onkin jo varattuna, mutta siitä lisää tuonnempana. Tässä kuitenkin kuva vasemmasta käsivarrestani:



"We stand hand in hand and we walk without fear;
THIS IS A REVOLUTION!"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti