Top of the morning!

Hyvää huomenta rakkaat lukijat, ajattelin hieman tässä aamutuimaan, ennen töihin lähtöä vähän kirjotella kuulumisia ja sen sellaista.

Jos vaikka aloittaisin vähän työasiolla. Kyllä, olen edelleen työelämässä ja pidän työstäni erittäin paljon edelleen ja olen hyvin kiitollinen siitä. Eräs työntekijä jäi eläkkeelle ja en halua kuullostaa ilkeältä, mutta työilmapiiri parani ja minäkin olen päässyt teippauksen makuun ja oppinut paljon uutta, tämä eläkkeelle jäänyt mies kun ei paljon antanut minun teipata. Saan tehdä päiväduunia Kokkolassa ja työmatkakin on lyhyt. Nokialla kun olin töissä niin työmatkaa oli sellaiset kivat 50 kilometriä, suunta, Nokian tehdas kun sijaitsi Salossa ja itse asuin Turussa. Nokiallahan myös tehtiin vuorotyötä, sitä minulla ei ole lainkaan ikävä, toisaalta kyllä ikävöin Nokiatyökavereitani.

Nesteytys on ilmeisesti tärkeää salitreenin jälkeen?

Uskokaa tai älkää, ostin salikortin. Heti tuli mieleen josko tästä jo kirjoitin, mutta en jaksa alkaa selaamaan vanhoja postauksia. Tosiaan, ostin kymmenen kerran kortin Kokkolan urheilutalon kuntosalille, käyn siellä kahdesti viikossa, alustavasti maanantaisin ja keskiviikkoisin, mikä tarkoittaa että tänään on lepopäivä, eli siivouspäivä kotona, kun en sitä viikonloppuna saanut aikaiseksi. Muistattehan kun olin DJ-hommissa muutamassa salibandyottelussa? Sieltä palkkioksi sain lahjakortin Intersportiin, kävin sen vaihtamassa viime viikolla uusiin "salihousuihin", eli salisortseihin, joita aion kyllä kevään/kesän tullen käyttää myös ulkona lenkkeillessäni ja myös kun päätän palata salibandykentille.

TV-kuvauksista

Viikonlopusta puheenollen, olin lauantaina rummuttamassa kahdeksan laulua kahden eri musiikkiryhmän kanssa, joka videoitiin ja esitetään kai ihan televisiossa ensi kuussa, uskoakseni TV7:llä. Nettiin myös kyseiset vedot tulee ja laitan kyllä linkkiä sitten kun ne on julkaistu. Tarkempaa päivämäärää en tiedä. Muita soittohommia on kans tulossa. 7.-8.3 soitan rumpuja "Gospel Weekend" nimisessä tapahtumassa, johon saapuu Pohjois-Amerikasta laulaja nimeltä Ray Sidney. Tulee olemaan mielenkiintoista säestää kyseistä laulajaa rummuilla. Sitten on jotain muitakin tuurauskeikkoja ilmeisesti luvassa, joista en vielä paljoa lisätietoja ole saanut. Kaemo-rintamalla on tällä hetkellä hiljaista, yhtään keikkaa ei ole tällä hetkellä kalenterissa, mutta eiköhän niitäkin, toivottavasti, tule piakkoin lisää.

Ja sitten lopuksi vähän Hermes-uutisia. Kuten varmaan luitte viime kirjoituksestani, niin toissapäivänä järjestettiin hieno tapahtuma Kokkolan jäähallilla paikallisille lapsiperheille, tapahtuma oli erittäin onnistunut. Jos ette ole lukeneet kyseistä artikkeliä, klikatkaa tästä. Hermeksen runkosarja on tulossa päätökseen. Viimeinen ottelu pelataan lauantaina 28.2. Kalajoella, rakasta vihollista JHT:ta vastaan. Pelissä ei ole sen kummemmin panosta enään kun Hermes on jo varmistanut kolmannen sijan sarjataulukossa ja JHT:lla ei ole enää mahdollisuuksia nousta mukaan pudotuspeleihin, eli kahdeksan parhaan joukkoon. Hermeksen osalta pudotuspelit alkavat kotiottelulla ensi viikon keskiviikkona. Kyllä tätä on odotettu, playofkiekkoa Kokkolassa; toivottavasti ihmiset löytää halliin kannustamaan kotijoukkuetta. Se on Hermes!

Lasten jäärieha Kokkolan jäähallissa 22.2.

Hei vaan hei rakkaat lukijat ja hyvää Sunnuntai-iltaa. Pahoittelen taas poissaoloani, mutta nyt olen taas tehnyt comebackin. Mielessäni on monta aihetta, mutta nyt päällimmäisenä on tänään järjestetty tapahtuma Kokkolan jäähallissa.

Eli, tänään siis Kokkolan Hermeksen edustusjoukkue ja yhteistyökumppanit järjestivät Kokkolan jäähallissa "Lasten jäärieha"- nimellä markkinoidun tapahtuman. Minua ja serkkupoikaani Petriä pyydettiin paikalle soittamaan halliin musiikkia, joten sinne me sitten myös mentiin. Petri hoiti musiikillisen puolen ja itse hääräsin jäällä kamerani kanssa, koska satuin nyt ottamaan kamerani mukaan. Tapahtuma oli siis sellainen, missä paikalliset lapset saivat luistella jäällä Hermeksen edustusjoukkueen kanssa; opetella luistelua ja kiekonkäsittelyä muunmuassa. Puolet joukkueesta oli, käsittääkseni, sisällä jäällä ja toinen puolisko ulkona pelaamassa katulätkää lasten kanssa. Pari pelaajaa pitivät taitoluisteluopetustakin varsin mielenkiintoisin menetelmin. Kyllä siinä aikuinen mies herkistyi kun sivusta seurasi menoa jäällä.

Kaikenkaikkiaan mahtava tapahtuma, mutta yksi asia jäi vaivaamaan minua erittäin paljon. Vaikka tapahtuma oli erittäin onnistunut ja paikalle saapui noin 300-400 lasta vanhempiensa kanssa, niin mikään paikallinen media ei ollut vaivautunut paikalle. Tiedän, että Hermes pelaa Suomi-sarjaa, mikä ei nyt kaupunkilaisten mielstä ole mikään. Kokkolassa on kova kiekkobuumi pitkästä aikaa ja tänä keväänä Hermes pelaa Suomi-sarjan pudotuspelejä, sijoittuen runkosarjassa kolmannelle sijalle. Mutta missään mediassa tai katukuvassa ei tätä jakseta mainostaa taikka panostaa. Kyllä kaiken maailman lentopallot ja jalkapallot saa näkyvyyttä. Häpeällistä että paikalliset lehdet Keskipohjanmaa ja ÖT (Österbottens tidning) eivät, kutsusta huolimatta, jaksaneet vaivautua paikalle ja tästä syystä päätin itse kirjoittaa pienen jutun tapahtumasta.

Itse kyllä nostan hattua koko Hermeksen organisaatiolle, tällainen tapahtuma on todella upea kokemus lapsille, niin innoissaan olivat ja kyllä pelaajillakin hauskaa näytti olevan. Hermeksen maalivahdeilla oli kyllä täysi urakka torjua tulevaisuuden kiekkolupausten harhautuksia ja lämäreitä. Ilmapiiri hallilla oli aivan käsittäättömän hieno ja koska minulla oli kamera mukana matkassa ja jopa uskalsin lähteä jäälle kävelemään, niin napsin siinä samalla toistasataa kuvaa, joista tässä alla muutama (klikkaa kuvaa nähdääksesi kuvan isompana).

Musiikkivuosi 2014: Osa 3 (Sijat 44-42)

44. THE OVERSEER

Tämä kyseinen laulu- ja soitinyhtye on minulle varsinkin uusi tuttavuus, joten tämän bändin esittelystä saattaa tulla lyhyt ja tylsähkö. Tutustuin muistaakseni vasta viime vuonna tähän kyseiseen bändiin, joten mitän pitkää historiaa minulla ei bändiin ole eikä mitään erityisiä muistoja. Bändin musiikkia kai voisi luonnehtia genreluokituksella post-hardcore/metalcore. Biiseistä löytyy vauhtia ja agressiota, mutta myös sopivissa määrin fiilistelyä postrockin tapaan. Viimeisin albumi "Rest and let go (2014)" edustaa enemmän tätä fiilistelevämpää osapuolta, kun taas debyytti "We search, we dig (2012)". Tässä kolme biisiä josta voitte itse vähän tutustua bändiin.

• "Paper thin houses" (Rest and let go, 2014)
• "The structure/The foundation" (Rest and let go, 2014)
• "Death march" (Rest and let go, 2014)

43. DEEP INSIGHT

Deep Insight, 2003

(minun ollessani bändissä)

Noniin, kuinka noloa on se tosiasia, että bändi jossa itse vaikutin kolme vuotta (2002-2005) päätyi tälle listalle. Eikös se ole vähän itsekästä kuunnella omaa bändiä? Ehkä vähän, mutta suurin osa kuunteluista tulee kyllä kahdesta viimeisimmästä levystä "One minute too late (2006)" ja "Sucker for love (2009)", joissa minun mahtavaa rumpalisointia ei enää kuule. Toki, välillä fiilistelen menneitä ja kuuntelen levyjä jossa myös itse allekirjoittanut on rummuissa. Molempiin näihin edellämainittuihin levyihin liittyy paljon muistoja, sekä hyviä että huonoja, en mene yksityiskohtiin sen enempää, sanon vaan että ihmissuhdejuttuja ne oli, yllätys. Nämä kaksi viimeisintä levyä ovat suhteellisen erilaisia. "One minute too late" on aika suoraa (pop)rokkia, kun taas jälkimmäinen "Sucker for love" on ehkä aavistuksen popimpi. 2004 valmistunut pitkäsoitto "Red lights, white lines" oli albumi missä myös minä vaikutin ja se oli suhteellisen kokeellinen albumi ja on mielestäni bändin paras, eikä nyt pelkästään sen takia että siinä soitan. Biisit vaan siinä on paljon mielenkiintoisempia ja monimutkaisempia. Tähän alle linkkaan nyt kolme kappaletta näiltä kahdelta viimeisimmältä levyltä, jotka minuun kolahtaa kaikkein eniten.

• "Ordinary girl" (One minute too late, 2006)
• "Time is a remedy" (One minute too late, 2006)
• "Every minute, every second" (Sucker for love, 2009)

42. ALL TIME LOW

Tämäkin bändi suhteellisen uusi tuttavuus. Bändi ei kylläkään omaperäisyydellään juhli, eli aika perus high-school pop punkkiahan tämä on. Tietyissä olotiloissa bändin musiikki kuitenkin kolahtaa, olkoon se sitten kuinka kliseistä tahansa. Ensimmäinen kuulemani biisi oli "Break your little heart" ja tämän biisin minulle tutustutti eräs basisti jonka kanssa olin parissakin bändissä mukana, selvitelkääpä sitten kuka on kyseessä. Katsoin taannoin bändistä kertovan noin kolme varttia kestävän dokumenttielokuvan ja tämän myötä bändi sai hieman lisää arvostusta. Elokuva tulee "Straight to DVD" konsertti DVD:n bonuksena, suosittelen molempia. Suosittelen myös näitä kolmea seuraavaa biisiä.

• "Backseat serenade" (Don't panic, 2012)
• "Just the way I'm not" (Dirty work, 2011)
• "Lost in stereo" (Nothing personal, 2009)

Haapavesi, Haapavesi, Haapavesi, Haapavesi.

Tervehdys ja hyvää Sunnuntai-aamupäivää kaikille. Ajattelin tähän tuoreeltaan kirjoittaa viikonlopun touhuista ja tunnelmista kun oltiin Kaemon kanssa Haapavedellä soittamassa pari konserttia.

Olin ottanut Perjantain vapaata töistä koska lähtö ensimmäinen konsertti oli juuri Perjantaina kello 14, joten meidän piti lähteä treenikämpän pihasta yhdeksän maissa aamulla, mutta minulla oli ylityötunteja käytettävänä joten ei ollut vaikeaa saada päivä vapaaksi töistä, eteenkin kun pomoni on myös muusikko, niin ymmärtää kyllä.

Hain taustalaulajamme autolla ja ajettiin treenikämpälle ja aika äkkiä vuokrapakumme oli pakattu soittimilla, muistaakseni päästiin matkaan kello 9:05, eli aikataulussa oltiin. Jouduttiin menemään kahdella autolla; kolmipaikkaisella vuokrapakeettiautolla ja kitaristimme Kimmon henkilöautolla. Olisihan se ollut mukavempaa olla koko bändi koossa, mutta Haapavedellä meitä odotti kuitenkin niin paljon yhteistä vapaa-aikaa ja ajomatka ei ollut niinkään pitkä, mitä nyt jotain 140 kilometriä.

Haapavedelle saavuttiin 11 maissa ja samantien kannettiin soittimet pakun perältä lavalle, saatiin kantoapua paikallisilta joten tämä kävi kädenkäänteessä, kiitos siitä! Koska Kaemorumpusettini on aika pieni, sen kasaamisessa ei mennyt kovinkaan kauaa ja aika pian saatiin soundcheck tehtyä ja täytyy sen verran sanoa äänentoistosta ja tekniikasta, että oli kyllä parhaimmat lavasoundit mitkä olen tässä bändissä ollessani saanut kokea, eli iso kiitos tästä Ylivieskan äänentoistopalvelulle.

Ensimmäinen keikka siis oli perjantaina paikallisille koululaisille kello 14:10. Soitto meni hyvin ja tunnelma lavalla oli mainio, vaikkakin koululaiset pysyivät visusti penkeissään, tosin ihan ymmärrettävää, hehän olivat siellä 'vastoin tahtoaan', mutta veikkaanpa että kyllä konsertti matikantunnin voitti. Keikan jälkeen kävikin ilmi, kun juteltiin joidenkin oppilaiden kanssa, että heiltä jäi juuri matikantunti välistä, eikä vaikuttanut harmittavan. Hyvä niin.

Keikan jälkeen mentiin bändin kanssa ruokaostoksille myöhäistä ruoanlaittosessiota varten. Meitä odotti eräs leirikeskus, joka oli kokonaan käytössämme ja sen isossa keittiössä tehtiin porukalla ruokaa, erittäin mukavaa yhdessäoloa. Ruokana oli erittäin maukkaat pihvit kera lankkuperunoiden ja coleslaw-salaatin. Siinä oli mukavaa porukalla syödä kun taustalla fiilisteli Frank Sinatra. Erittäin hieno hetki. Ruokailun jälkeen oleskeltiin heti kunnes oli saunomisen vuoro. Pojat sauno ensimmäisenä ja kyllä löylyt maistu. Tosin, itselleni tuli aika äkkiä tosi heikohko olo, joten omat löylyilyt jäi lyhyeksi, mutta ei se mitään. Kun saunomiset oli saunottu, meitä odotti iltapala, keikkajärjestäjän puolesta ja kyllä maistu, kiitos teille siitä. Tämän jälkeen oli yleistä hengailua kunnes sitten puolenyön pintaan vetäydyttiin huoneisiimme, allekirjoittaneella oli aivan oma huone joten mahdollinen kuorsaamiseni ei häirinnyt muita, tosin, nukuin erittäin huonosti kyseisen yön, mutta ei se mitään.

Lauantai-aamuna meitä odotti aamupala keikkajärjestäjän toimesta ja pikkuhiljaa bändiä valui aamupalalla, mukavan rento lauantai-aamu oli. Aamupalan jälkeen olikin vähän pidempää hengailua, sillä meillä oli lounas vasta kello kolme, Haapaveden keskustassa, Haapaveden seurakuntatalolla. Joten jokainen bändiläinen teki mitä parhaakseen näki, allekirjoittanut vetäytyi omaan huoneeseensa kuuntelemaan musiikkia ja vähän rupattelemaan kavereiden kanssa skypen ja facebookin välityksellä. 

Kaemo-illallinen Perjantaina

Ennen kolmea sitten siivoiltiin leirikeskuksen tilat ja siirryttiin takaisin Haapaveden keskustaan ja lounaalle jonka jaoimme paikallisten talkoonuorten kanssa ja ruokana oli erittäin maukasta kotitekoista kinkkukiusausta. Kyllä bändistä pidettiin hyvää huolta tällä reissulla, edelleen iso kiitos järjestäjille, Kaemo todellakin arvostaa. Neljältä sitten siirrytiin taas keikkamestoille, joka oli sama kuin edellisenä päivänä joten ei tarvittu roudaamista tai kovinkaan pitkää soundcheckiä. Launtain keikka oli osa Jokigospel 2015- tapahtumaa. Trumpetistimme Jim liittyi Lauantaina myös seuraamme, Perjantain keikka vedettiin vain yhdellä puhaltimella. Tämän illan keikka tulisi myös olemaan Jimin viimeinen keikka bändissä.

Laulajamme ajantappoaktiviteettiä leirikeskuksella

Lyhyehkön soundcheckin jälkeen odottikin noin 2,5 tunnin odottelu, mutta aika saatiin tapettua ja kello 19 koko yhdeksänhenkinen Kaemo kipusi lauteille ja pisti vähän pidemmän reggaekarkelon pystyyn kun edeltävänä päivänä, jolloin oli vähän rajoitetumpi soittoaika, Parin biisin jälkeen saatiin jengiä penkeistä myöskin lavan eteen fiilistelemään ja tunnelma oli hyvä. Soitto kulki ja soundit oli, kuten aikaisemmin mainitsin, aivan mainiot, oli ilo soittaa ja jammailla. Mutta, kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myöskin meidän setti läheni loppuaan. Viimeisen biisin päätteeksi soitettiin vielä pienet improvisoidut jazz ja funk jamittelut ja tähän oli erittäin hyvä päättää setti, soitettiinhan me varmasti reilun tunnin. 

Keikan jälkeen juteltiin hetki paikallisten kanssa ja purettiin kamat ja pakattiin ne pakuun jonka jälkeen

eräs bändimme naispuolisista taustalaulajista mainitsi että paikallisella nimeltämainitsemattomalta huoltoasemalta sai kivan pizzatarjouksen joten koko porukka suuntasi pizzalle. Vähän kävi henkilökuntaa sääliksi, koska heitä oli vain kaksi ja sitten yhtäkkiä tulee tällainen yhdeksän hengen seurua ja tilaa pizzat ja pilattiin heidän rauhallinen lauantai-iltavuoro. Osoitimme kuitenkin henkilökunnalle kiitoksemme ja pizzat olivat erittäin herkullisia. Ja koska teitä tietenkin kiinnostaa, niin allekirjoittaneen pizzassa oli tuoretomaattia, mozzarellaa, pepperonia ja rucolaa. Nih!

Tämän jälkeen bändimme Oululaiset menivät omalla kyydillä takaisin Ouluun ja me loput seitsemän Kokkolalaista kahdella autollamme Kokkolaan. Ajokeli koitui ongelmaksi kotimatkalla, sillä se kuuluisa lumimyrsky saapui juuri tuolloin. Mutta onneksi päästiin kotia Kokkolaan turvallisesti, hitaasti mutta varmasti. Treenikämpän pihalle saavuttuamme piti viel lumimyrskyn ja pyryn keskellä kantaa soittokamat takaisin sisälle. Voin sanoa, että kaiken tämän jälkeen oli ihanaa päästä omaan sänkyyn ja ei mennyt kyllä montaa minuuttia kunnes oli taju niinsanotusti kankaalla.

Lopuksi haluan vielä kiittää Haapaveden seurakuntaa ja Ylivieskan äänentoistoa mahtavasta viikonlopusta. Teitte meidän ajastamme siellä erittäin viihtyisän ja tervetulleen oloisen. Kaemo RY kiittää ja kumartaa!

Kuulumisia.

Huomenta!

Hei vaan hei kaikki te rakkaat lukijat, jotka olette kuumeisesti odottaneet uutta postausta, no, tässä se nyt tulee. Pahoittelen viivästystä, mutta eipä täälläpäin kuitenkaan niin paljoa ole tapahtunut, mutta ajattelin nyt vaan pikaisesti kertoa kuulumisistani.

The Boondock Saints (1999)

Elämä täällä bluesin mekassa on sujunut aika normaaliin arkiseen tapaan; eli päivisin töissä ja töiden jälkeen niin väsynyt tekemään juurikaan mitään, paitsi sohvalla rötväämistä. Mutta tuli tuossa alkuviikosta katsottua aivan mahtava elokuva, elokuva jota on paljon hehkutettu ja käsittääkseni on ihan kulttistatuksenkin omaava tekele, kyseessä on vuonna 1999 valmistunut "The Boondock Saints". Olin liian pitkään viivyttänyt tämän elokuvan katsomista, mutta sanottakkoon näin että se oli kyllä odottamisen arvoinen pätkä. Pitää kyllä vilkaista se uusiksi suhteellisen pian. Elokuvasta on myös, vähemmälle suosiolle jäänyt, jatko-osa joka myös olisi tarkoitus katsoa, vaikka jotkut väittävätkin ettei kannata, mutta haluan silti nähdä, ihan mielenkiinnosta, on siinä sentään samat päähenkilöt ja näyttelijät kuin ensimmäisessä.

Sitten vähän Kaemo uutisia. Meillä on tässä ensiviikolla pari keikkaa tulossa ja kuten arvata saattaa, olen hyvin innoissani asiasta. Vielä enemmän sen takia, että saan tuoda paikalle minun aivan mahtavat, itsemaalatut, reggaerummut. Molemmat keikat ovat Haapavedellä, olisikos noin 140 kilometriä täältä Kokkolasta. Perjantain keikka on päivällä jollain koululla, joten en oo perjantaina töissä, vaan oon sen ottanut vapaaksi, luonnollisesti. Lauantain keikka on kello 19 illalla Jokigospel nimisessä tapahtumassa, tämä keikka tapahtuu Haapaveden liikuntahallilla. Tapahtuma alkaa kello 17 ja kustantaa 10€, että tervetuloa vaan jos satut olemaan mestoilla niinsanotusti. Treenit keikkaa varten pidettiin viimeviikon lauantaina ja kenraalit on tulevana torstai-iltana ja sitten seuraavana päivänä lähdetäänkin jo matkaan heti aamusta. Onneksi ajo ei ole pitkä ja lauantaina ehtii vielä ihan ihmisten aikoihin takaisin kotia.

Kuten kaikki tiedätte, olen Hermeksen kotiottelu-DJ, tai siis tänä vuonnahan ollaan serkkupojan, Petrin, kanssa oltu 50/50 niissä hommissa. Mutta viime viikon Sunnuntaina olin DJ:nä neljässä salibandyottelussa Kälviän vapaa-ajantalolla, jossa pelattiin 5 div. sarjaotteluita. Eräs tuttavani, joka pelaa Kälviän Tarmossa, pyysi minua tähän pestiin ja mukavaahan se oli, palkkioksi sain lahjakortin Intersportiin, joten ei huono ollenkaan. Viimeksi kun kyseisessä salissa olin, niin oltiin Kaemon kanssa keikalla.

IMMANUEL Kokkolan Länsipuiston koululla

Toissapäivänä  suuren suosion saavuttanut suomalainen JA suomenkielinen kristillinen hiphopyhtye nimeltä Immanuel oli Kokkolassa keikalla ja päätin tietenkin mennä paikalle, eli Länsipuiston koululle, todistamaan tämän. Keikka oli ihan ok, tunsin vaan itseni hyvin vanhaksi siellä ja olinkin koko keikan salin taka-osassa muutaman kaverin kanssa. Kävin edessä nappaamassa puhelimellani yhden kuvan, koska pitihän mun saada kuva, ja todiste, instagramiin, hei daa! Keikan jälkeen mukaan tarttui varsin tyylikäs ja kesäinen IMBOYS snapback josta tulee varmasti kesän ykköspäähine. Kesää odotellessa.

"Helmikuu on kuukausista pisin,

vaikka siinä on vähiten päiviä." 

- Kätyrit