Muotipoliisina Torspo: Black and yellow.

Päivää.

Ajattelin näin päiväkirjaomaisesti tänään vähän kirjoitella, pieni aihekin minulla on. En tiedä lasektaanko mun blogi nyt lifestyle taikka jopa muotiblogiksi tämän postauksen perusteella. Hain tänään nimittäin lounastauollani postista vähän pakettia, kolme snapback lippistä tarkemmin sanottuna. Kaikki varmaan tietäväa "Ali Express" sivuston, ei se kallein eikä myös aidoin nettikauppa, mutta päätin kokeilla ja tilata muutamat lippikset sieltä kun niin edullisia olivat. Ja totta puhuen, onhan ne vähän kakkoslaatua, mutta seitsemän euron kappalehintaan ja ilmaisella toimituksella, pienet epäkohdat sallittakoon.

On varmaan erittäin vaikeaa arvata mitä snapbackeja tuli tilattua, ne ketkä minut tuntevat hyvin arvaavat että kyseessä on Pittsburgh Penguinsin lippiksiä, kyllä, kaksi niistä ovat. Kolmas ei ole Penguins aiheinen, yllättävää sinänsä, mutta Pittsburgh aiheinen kylläkin. Nimittäin Pittsburgh Steelers, kaupungin NFL (Amerikkalainen jalkapallo) joukkueen lippis, joka on kaikista kolmesta tilatusta tuotteista se parhaiten onnistunut. Tässä alla niistä kuvat kaikille ketä kiinnostaa nähdä.

Musiikkivuosi 2014: Osa 2 (Sijat 47-45)

Minulla tuli tällainen kiva idea mieleen, että otan last.fm sivustolta tiedot siitä, mitkä olivat edellisvuoden artisteista ja yhtyeistä ne minun 50 kunnelluinta ja samalla kertoa niistä vähän lisää ja mitä ne minulle merkitsee. 

47. KILLSWITCH ENGAGE

En tarkalleen muista milloin kuulin bändiä ekan kerran, mutta veikkaisin sen olleen joskus 2003-2004 tienoilla, Deep Insight orkesterissa ollessani. KSE (Killswitch Engage) on varmaan monille hyvinkin tuttu bändi, mutta niille joille ei, niin bändi soittaa melodista metalcorea, hyvin hiotuilla ja melodisilla kertosäkeistöillä. Taisin kesällä 2014 kuunnella bändiä paljon lenkillä ollessani, jotenkin hyvää lenkkimusaa; mukavat melodiat joita on kiva hyräillä, musiikki kivan menevää ja sanoitukset tosi positiiviset ja mieltä nostattavat. Se taitaakin olla se suurin osa-alue mikä erottaa KSE:n muista kaltaisistaan bändeistä, positiiviset ja kannustavat sanoitukset. Bändillä on eräs kappale nimeltä "Rose of Sharyn", mikä on pitkään ollut ehdoton suosikkini, siitä asti kun sen ensimmäisen kerran kuulin. Biisi käsittelee läheisen menettämistä ja uskoa siihen että joku päivä vielä tavataan, joten on sanomattakin selvää äitini menehdyttyä, että kappale saisi minulle vielä tärkeämmän tarkoituksen. Tässä linkit kolmeen henkilökohtaiseen suosikkiin, vaikeata se tulee olemaan, mutta yritetään.

• "Just barely breathing" (Alive or just breathing, 2002)
• "The arms of sorrow" (As daylight dies, 2006)
• "Rose of Sharyn" (The end of heartache, 2004)

46. THE COLOR MORALE

Suhteellisen uusi tuttavuus minulle ja suhteellisen nuori bändikin, debyyttilevy "We all have demons" julkaistiin vuonna 2009.The Color Morale (TCM) edustaa myös tätä melodista metalcore genrettä, mutta ripauksella (nyky)emoa. Näitä bändejä on, kuten viime kirjoituksessanikin mainitsin, kahdeksantoista tusinassa (ja niitä tulee olemaan top 50 listassani aika monia, ihan vain tiedoksi), mutta minulla näihin bändeihin on oma pieni heikko kohtani. TCM on myös sanoituksiltaan aika positiivista, taitaa olla kristillisiä arvoja sisäistävä bändi, en ole tästä sataprosenttisen varma. Bändi on julkaissut neljä kokopitkää tähän asti, joista kahteen ensimmäiseen olen tutustunut, bändin kakkoslevy "My devil in your eyes" on se, joka on saanut minun kauittimissani/kuulokkeissani eniten soittoaikaa, tässä kolme valintaa tältä kyseiseltä albumilta.

• "Nerve ending" (My devil in your eyes, 2011)
• "Human(s) being" (My devil in your eyes, 2011)
• "Be longing always" (My devil in your eyes, 2011)

45. FOO FIGHTERS

No mistä nyt tämän bändin kohdalla kirjoittaisi, ihan varmasti kaikille tuttu rock yhtye tuolta Yhdysvalloista? Itse tutustuin kunnolla bändiin Turkuun muutettuani, kesällä 2003, silloinen kämppikseni, joka myös sattui olemaan Deep Insight basisti tuohon aikaan, oli kovin tuntemani Foo Fighters fani ja uskon että hän on sitä myös edelleen. Hän tartutti minuun levyn "The colour and the shape (1997)" joka on edelleenkin suosikkilevyni bändiltä, mutta myös sitä seuraavat "There is nothing left to lose (1999)" ja "One by one (2002)" ovat omia suosikkejani. Siitä uudemmat lätyt on jäänyt suhteellisesti vähemmälle kuuntelulle, mutta onhan uudemmatkin timanttia kun on Dave Grohl- niminen multi-instrumentalisti bändin keulassa. En tiedä mitä muuta voisin bändistä sanoa mitä te muut jo ette tietäisi, paitsi ehkä minun kolme suosikkikappalettani bändiltä. Tulee olemaan vaikeata valita vain kolme, mutta yritän parhaani.

• "Hey, Johnny Park!" (The colour and the shape, 1997)
• "Learn to fly" (There is nothing left to lose, 1999)
• "All my life" (One by one, 2002)

Musiikkivuosi 2014: Osa 1 (Sijat 50-48)

Minulla tuli tällainen kiva idea mieleen, että otan last.fm sivustolta tiedot siitä, mitkä olivat edellisvuoden artisteista ja yhtyeistä ne minun 50 kunnelluinta ja samalla kertoa niistä vähän lisää ja mitä ne minulle merkitsee. 

50. FALLING UP

Tämän yhtyeen löysin joskus 2005-2006 aikoihin, muistan ainakin kuluttaneeni yhtyeen levyä "Dawn escapes (2005)" levyä varsin aktiivisesti kesällä 2006. Tämä kyseinen levy onkin minulle se tärkein ja tärkeä enimmäkseen nostalgiamielessä, tuo hyvät muistot mieleen siltä kesältä, jolloinka elämäni muuttui aika radikaalisti, mutta eipä mennä yksityiskohtiin. Tätä edeltävää levyä en niin paljoa ole kuunnellut mutta "Dawn escapes" albumin seuraajaa "Captiva (2007)" on tullut myös kuunneltua paljon, niihin aikoihin kun se julkaistiin, mutta hiukan vähemmälle kuuntelu jäi verrattuna edeltäjäänsä. Tämän jälkeen bändin perus "jenkkirokki" muuttui paljon kokeellisemmaksi "Fangs! (2009)" myötä ja onkin mielestäni bändin paras levy. Bändi lähti rohkeasti leikkimään tahtilajien ja epäortodoksisimpien sävelkulkujen kanssa. Siitä eteenpäin bändi on pysynyt "Fangs"- linjalla musiikillisesti ja mielestäni hyvä niin. Se toimii ja mielenkiinto pysyy yllä. Alla lista muutamasta omasta suosikkikappaleesta, klikkaa biisin nimeä kuunnellaksesi sen avautuvassa youtube linkissä.

• "Cascades" (Dawn escapes, 2006)
• "Hotel aquarium" (Captiva, 2007)
• "The sidewinder flux" (Fangs!, 2009)

49. MY TICKET HOME

En nyt muista mitä kautta tai milloin löysin nämä rymistelijät, mutta ainakin kyseisen yhtyeen levy "To create a cure (2012)" on ollut erittäin kovassa pyörityksessä armon vuonna 2014. Tästä levystä minulle tulee mieleen se puolivuotinen kun olin töissä eräällä valimolla tuossa rakkaassa naapurikaupungissamme, Pietarsaaressa. Siinä hioessa oli nappikuulokkeet korvissa ja Peltorit päällä samalla kun miehekkäästi hioin kivellä valurautaa. Bändin debyyttiä "The opportunity to be (2010)" on jäänyt kyllä täysin pimentoon meikäläiseltä, ehkä pitää siihen tutustua seuraavaksi. "To create a cure" levy on aika perus, nykyaikaista melodista metalcorea. Näitä bändejä on kyllä 18 tusinassa, mutta minulla on niihin herkkä kohta, niin kliseistä kun se joskus voikin olla. Mutta tämän levyn seuraaja yllätti kyllä allekirjoittaneen täysin. Odotin taas taattua iskevää ja tarttuvaa melometalcorea, mutta kuinka ollakaan, sieltä tuli jotain ihan muuta. "Strangers only (2013)" toi numetallin takaisin vähän modernimpana ja raskaampana. Levy kolahti meikäläiseen heti, täyttä paahtoa alusta loppuun, kiva agressionpurkualbumi. Tässä sitten kolme biisiä jotka iskevät allekirjoittaneeseen parhaiten.

• "Who is 67?" (To create a cure, 2012)
• "The truth changes if we both lie" (To create a cure, 2012)
• "Hot soap" (Strangers only, 2013)

48. THE USED

Tämä bändi onkin monille tuttu ja kaikkien näiden vuosien jälkeen myös oma ns. "kestosuosikki" jota aina tasaisin väliajoin tulee kuunneltua pidempiäkin jaksoja. Muistan tasan tarkkaan miten tutustuin bändiin. Oli kesä 2003 ja olin juuri muuttanut Turkuun ja koska olin työtön niin päivät menivät näin musadiggarina musiikkikirjaston syövereissä, vielä kun se oli siinä pääkirjaston viereisessä rakennuksessa. Bändini, Deep Insight, kitaristi Johannes soitti että oli löytänyt uuden bändin, The Used nimeltänsä ja kehui sitä tietty. Koska satuin olemaan musiikkikirjastossa niin vilkaisin löytyykö kyseisen bändin debyyttialbumia "The used (2002)" hyllystä ja kuinka ollakaan, sieltähän se löytyi ja kovaan kulutukseen se lähti samantien, muutamaa päivää myöhemmin kävin ostamassa levyn itselleni, oisko ollu jopa Turun Anttilan Top-Ten osastolta. Tästä bändistä ja sen biiseistä ja mitä ne minulle merkitsee voisin kirjoittaa teidän tylsistymiseen asti, joten keskityn lyhyesti tähän debyyttiin. Levyllä on erittäin suuri nostalginen arvo, tuo mieleen juuri tuon kesän kun olin muuttanut Turkuun, se oli iso juttu minulle, en pelkästään muuttanut pois kotoa vaan muutin pois 430 kilometrin päähän Kokkolasta. Tulee olemaan hankalaa valita vain kolme biisiä tältä bändiltä, mutta tässä nyt ne mitkä nopeasti tulee mieleen.

• "Say days ago" (The used, 2002)
• "Listening" (In love and death, 2004)
• "Empty with you" (Artwork, 2009)

Hyvää uutta vuotta 2015

Moi.

On taas kulunut jokunen tovi siitä kun viimeksi kirjoitin, mutta eipä pyhien aikana oikeen napannut. Itseasiassa, pyhät on vielä minulla menossa, koska vasta keskiviikkona menen takaisin töihin. Luulin että tänään piti mennä, mutta pomo lähetti mut kotia ja sano et keskiviikkona jatketaan, että näin. 

Jouluaatto isän luona

Joulu oli ja meni, enkä nyt halua kuulostaa pessismistiltä tai pilata kenenkään joulutunnelmaa, mikäli sitä vielä on. Joulu on, äitini poismenon jälkeen, ollut erittäin rankkaa aikaa. Tämä oli jo kolmas tällainen joulu. Kyllä jotain uusia perinteitä on syntynyt, mutta ikävä niitä vanhoja, eniten kyllä on ikävä äitiä. Eräs uusista perinteistä on aatonaatto, jolloinka olen lapsuudenystäväni luona saunomassa ja katsotaan televisiosta eräältä Ruotsinkanavalta perinteikäs jouluviihdeohjelma ja syödään siinä samalla erittäin hyvin.

Jouluaattona oltiin isän luona, sisko oli siellä myös perheineen. Syötiin jouluruoat ja avattiin lahjoja. Itse missasin joulupukin noin vartilla, mutta onneksi se jätti lahjat. Lahjoihini en sen enempää perehdy, koska en näe sen olevan mitenkään tärkeää.

Äitini veljet joulupäiväiltana

Joulupäiväiltana sitten oltiin enoni luona vanhassa kaupungissa äitini puolen sukulaisten kanssa. Tämä on pitkäaikainen perinne jota on tehty niin kauan kuin minä muistan. Ennen se oli Jouluaattona mutta ehkä noin kymmenen vuotta sitten se vaihdettiin että Jouluaattona ollaan omien perheiden luona ja Joulupäivänä sitten tämän sukulaisporukan kanssa. Enon luona laulettiin joululauluja, jaettiin lahjoja ja sitten oli kahvittelua ja yleistä yhdessäoloa. Tämä jouluperinne on minulle erittäin tärkeä ja mukava että samat ihmiset ovat aina läsnä, tulee  niin lapsuus mieleen.

Välipäivinä meillä oli sitten vanhan kunnon lanit, tarkemmin ottaen 30. päivä. Meitä oli ennätykselliset seitsemän pelaajaa ja hauskaa o'li. Olen aika uusi vielä näissä lanitouhuissa ja peleissä, mutta onneksi muutkin meidän pelaajat ei ole mitään ammattilaisia, niin en niin pahasti saa takkiini.

Uudenvuodenateria.

Uudeksi vuodeksi päätin sitten ottaa tiikerin, autoni, alleni ja ajella Vaasaan erään ystäväni luo viettämään uuttavuott joka sujuikin aika rauhallisissa merkeissä; hyvää ruokaa, hyvää viiniä, saunomista ja laiskottelua. Paras tapa päättää vuosi 2014.

Kaikenkaikkiaan vuosi 2014 oli hyvä vuosi. Sain vihdoinkin vakituisen työpaikan Kokkolasta. Mietin jo hetken jos muuttaisin pois täältä, vaikkapa takaisin Turkuun, kun täältä ei millään meinannut töitä löytyä. Onneksi kuitenkin sain täältä töitä, koska tykkään niin asua täällä nyt, täällä minun kuuluu nyt olla, tältä minusta tuntuu.