Tässä tulee jo päivän toinen postaus, mutta nyt on vaan aika ja paikka kohdillaan, sekä tunteet niinsanotusti pinnassa, joten en parempaa aikaa voisi kyllä keksiä kirjoittaa seuraavasta aiheesta.
Turussa asuessani vaikutin monessa bändissä ja olen niistä jokaisesta erikseen suunnitellut omat postauksensa ja nyt on tullu aika kirjoittaa ensimmäinen. Cassie on/oli bändin nimi ja perustettiin vuoden 2010 lopussa ja on nyt päättänyt lopettaa toimintaansa. Itse jäin pois bändistä syksyllä 2012 osittain siitä syystä että muutin Turusta takaisin kotikaupunkiini Kokkolaan. Vaikka vaikutin bändissä niinkin "lyhyen" ajan, on se silti eräs parhaimmista bändeistä missä olen saanut olla mukana. Soitin aikoinaan Endrive- nimisessä hardcore yhtyeessä ja oli vuonna 2011 vetelemässä viimeisiään ja tämän bändin basisti, Ville päätti perustaa post-rock yhtyeen ja laittoikin nettiin ilmoitukseen jossa haki soittajia, soittajat löytyikin lopulta kaikki hänen kaveripiiristään. Minulle muut soittajat olivat entuudestaan suhteellisen tuntemattomia. Mikäs sen parempaa, saisin uusia ystäviä.
 |
| Sofia väsyneenä studiossa. "Sing about me" esituottamista Turussa |
Muistan edelleenkin hyvin sen, miten vaivattomasti homma lähti liikkeelle. Ensimmäisissä treeneissä homma ja yhteensoitto vaan toimi ja luotiin kauniita instrumentaaleja. Koska koko post-rock juttu oli minulle tuohon aikaan täysin uusi juttu se pakotti mut ihan uuteen soittotyyliin. Rummullisesti kun olin yleensä aika kikkailevaa sorttia, niin tässä bändissä piti opetella soittamaan maltillisesti. Ihailin myös kitaristiemme Villen ja Valtterin efekteilyä ja kuinka hyvin ne soitti yhteen, mitä saundeja ja äänimaailmoja ne sai luotua. Taianomaista. Sitten basistimme Ville ehdotti, että otetaan (joku) Sofia lauluhin ja minun ensimmäinen reaktio oli että sopiiko tähän bändiin nyt muka joku tyttö? Meidän juttujen ja huumorin taso kun oli aika, miten sen nyt kauniisti sanoisi, ala-arvoista. No, Sofia tuli ensimmäisiin treeneihinsä kuuntelemaan meidän biisejä ja jo seuraaviin treeneihin hänellä oli sanoituksia ja laulumelodioita valmiina, ammattimaista touhua minä ajattelin. Ja oikeassa olinkin, Sofian ammattitaito oli kyllä häikäisevää. Sofia istu tähän bändiin kun tuplausominaisuus RAY:n pokerikoneissa. Omaperäisyyttä saatiin.
 |
| Maailmanvalloituksen suunnittelua Mikkelissä |
Siitä se sitten lähti vauhdilla liikkeelle ja aika pian me mentiinkin sitten studioon äänittämään ja tuloksena oli kolmen kappaleen demo/ep nimeltä "Something you always wanted to hear". Kyseinen julkaisu siis sisälsi kolme kappaletta, joista yhden sain kunnian sanoittaa, kappale kantaa nimeä "Any port in the storm" ja sen voit kuunnella klikkaamalla tästä. Biisi on minulle ehkä tärkein minkä olen koskaan sanoittanut ja/tai äänittänyt. Tärkeä siinä mielessä että se kertoo eräästä elämääni muuttavasta tapahtumasta ja julkaisun jälkeen se sai vielä lisää aikaiseksi, en mene yksityiskohtiin, ne jotka tuntevat minut parhaiten, tietävät mistä puhun.
Pääni on tällä hetkellä sekaisin sekalaisista muistoista mitä on bändistä jäänyt ja olen niin tunteellisessa tilassa, että en oikein tiedä miten tai mitä pitäisi kirjoittaa. Istun tässä koneellani luurit korvilla ja kuuntelen meidän äänityksiä. Hetki sitten istuin ja katselin erinäisiä videoita keikoilta ja takahuoneista ja tuli niin ikävä näitä soittokavereita, näitä ystäviä.
Muistan bändin alkutaipaleesta sen, kuinka osallistuttiin vuonna 2011 Turussa jokavuotuiseen Turku Bandstand nimiseen bändikilpailuun jossa pääsimme finaaliin asti ja loppusijoituksemme oli toinen. Bändi soitti siis ihan ensimmäisen keikkansa kyseisen kilpailun alkukarsinnoissa. Mentiin heti keikan jälkeen jonkun luo istumaan iltaa ja katsomaan keikka uudestaan videolta ja fiilisteltiin ja suunniteltiin maailmanvalloitusta. Juuri näitä iltoja minulla on ikävä ja yleensäkin bändin yhteisiä illanistujaisia Kaikki keikkoja edeltävät ja keikkojen jälkeen tapahtuneet hengailut oli kyllä mahtavia. Esimerkiksi kun oltiin Forssassa keikalla. Kitaristimme Ville kun asuu Forssassa ja ennen erästä keikkaa saunottiin, tosin sauna ennen keikkaa ei ollut se paras mahdollinen idea. Mieleen juolahtaa myös ne viikonloput jotka vietettiin bändin kans Paimiossa erään bändijäsenen kotikunnilla, keskellä ei mitään, mutta kuitenkin ihan Turku-Helsinki moottoritien varressa. Siellä saunottiin, grillattiin ja tietenkin jatkettiin maailmanvalloituksen suunnittelemista.
Tämän sekavan postauksen lopuksi haluaisin vielä kiittää Villeä, Villeä, Sofiaa ja Valtteria hienoista hetkistä ja muistoista. Harmi että tiemme erosivat hieman epämääräisissä merkeissä, mutta siitä huolimatta, ystävyys säilyy. Minulla on teitä ihan järjettömän ikävä.
Sanotaan että aika kultaa muistot. Paskat sanon minä, ne oli kultaa jo silloin.
- Torspo J. Tuhoaja
