IHAN SAIRAS LOMA.

Hei.

Ihan heti alkuun täytyy sanoa, että otsikossa on tahallinen yhdyssanavirhe. 

Perjantain synttärisankari ja minä.

Kun se nyt on saatu selitettyä voinkin keskittyä blogikirjoitukseeni. Kuten huomaatte, blogin ulkoasu on muuttunut, koska vaihtelu virkistää. Löysin vähän selkeämmän ja tyylikkäämmän fontin ja vähän "värikkäämmän" taustakuvan.

Tänään on siis tiistai ja olen toista päivää tällä viikolla sairaslomalla; perus kuumetta ja mitä ilmeisemmin korvatulehdusta. Mutta pahin alkaa olemaan ohi ja huomenna palaan taas töihin ainakin kokeilemaan miten työnteko onnistuu.

Viikonloppu oli ja meni ja mikä viikonloppu olikaan. Maiju tuli tänne perjantaina kuuden jälkeen ja heti seitsemäksi mentiin serkkutyttöni, Niinan, 30-vuotis syntymäpäiväjuhlille johon olin saanut kutsun, samoin Maiju. Olin samalla tapahtumassa valokuvaajana, mikä on aina mukavaa. Kiva saada harjoitella valokuvausta "uudella" järjestelmäkameralla minkä ostin kesällä. Nappasin illan aikana reilu 500 kuvaa, joista parhaat olen jo toimittanut Niinalle. Ja koska en siitä en ole kiroittanut, kiinnostuneille tiedoksi se on Nikon D3300, eli ihan aloittelijoille suunnattu kamera, koska sitä minä olen, ainakin mitä järjestelmäkameroihin tulee. Omistan myös nykyään GoPro Hero 3+ kameran, minkä ostin kaverilta. Voi olla että tästä GoProsta olenkin jo kertonut, mutta ei se mitään, nyt ainakin tiedätte.

Sairaslomat on tylsiä. Aikaa on mutta ei energiaa tehdä mitään muuta kuin kököttää kotona. Onneksi on netti, netflix ja PS3; se on aika hyvä kombinaatio ajantappamiseen ja rentouttamiseen. YouTubessa on myös vierähtänyt tunti jos toinenkin, eteenkin yhden Yhdysvaltalaisen videotuottajan/vloggaajan videoita, jotka ovat hyvin inspiroivia ja tuli vähän sellainen fiilis, että olisi kiva tehdä vlogia itsekin. Ongelmana siinä vaan on se, että elämäni ei ole kovinkaan mielenkiintoinen. Nykyään se on tosin kiireistä ja arkeni on aika täyttä, mutta silti paljoa ei tapahdu. Periaatteessa olen vaan töissä, sieltä salille ja sieltä kotia laiskottelemaan. Päivittäinen vlogi ei ainakaan tule kysymykseen, ehkä yksi jakso viikossa. Ja en tiedä tekisinkö sen suomeksi vai englanniksi, jotenkin englanti sujuu multa paremmin. Kaikki aikaisemmat blogini ovat olleet englanniksi, vasta vuoden pari olen kirjoitellut suomeksi. Mutta tämä on kaikki vielä ajatustasolla. En usko että ketään kiinnosta mitä minä puuhailen päivisin ja enkä tekisi sitä sen takia, vaan kehittää itseäni videokuvaajana ja editoijana.

Tällaista ajattelin tänään. Huomenna takas töihin kai, nyt sohvalle, ruokaa ja The O.C.

Elämäni soittolista: The Classic Crime - "The Silver Cord"

Noniin!

Aika poiketa normista, eli päiväkirjamaisesta kirjoituksesta ja puhua vähän musiikista. Aloitan tällaisen "Elämäni soittolista"- sarjan jossa kerron minulle merkittävistä artisteistä, bändeistä, levyistä, lauluista ja niin edelleen.

Tämän sarjan aloittaa eräs levy, joka vie minut takaisin aikakauteen '08-'09. Last.fm- palvelun kautta minulle ehdotettiin tätä kyseistä orkesteria, eli The Classic Crime ja tuohon aikaan heidän uusin levy oli nimeltä "The Silver Cord". Rakastuin albumiin ja bändiin hyvin nopeasti ja tiesin että kyseinen levy tulee olemaan minulle tärkeä vuosien ajan. Kävin tuohon aikaan läpi parisuhdeongelmia ja olin vähän hukassa enkä oikein tiennyt mitä halusin, joten tämä levy vieläkin vie minut takaisin noihin aikoihin. 

Tämä bändi ja levy edustaa kai vaihtoehtoista rockia, onhan se jo aika laaja termi, mutta en parempaakaan keksi. Se mikä tässä levyssä viehättää, muistojen lisäksi, on se, että tämä levy on todella rehellinen sanoituksellisesti. Laulaja, joka oletettavasti kirjoittaa lauluihin sanat, todella repii sydäntään auki. Voin melkeinpä tuntea kaikki ne tunteet mitä hän käy läpi näissä lauluissa. En osaa paremmin selittää, antakaa se minulle anteeksi. Laitetaan se vaikka suomenruotsalaisuuteni piikkiin.

Voin vain suositella tätä levyä, ja jos siltä kuuntelette vain muutaman laulun, suosittelen seuraavia kappaleita: "Salt in the Snow", "Closer Than We think" sekä levyn keskivaiheilla sijaitseva kolmen kappaleen hittikimara "R&R", "God and Drugs" ja "Medisin".

Tästä voitte suoraan kuunnella "Salt in the snow" kappaleen sanoituksineen kaikkineen.

Laiskottelus maximus.

Heipä hei.

Viikonloppu on lusittu ja palattu on taas arkeen ja ensimmäinen työpäivä on jo takana. Viikonloppuni vietin Seinäjoella Maijun luona, kuinkas muutenkaan.

Perjantai meni töissä erittäin leppoisasti, oli sen verran hommia että päivä meni kuin siivillä. Salille en aamulla päässyt, kuten jo tiedätte. Töistä lähdin ajamaan kansanvaunullani kohti Seinäjokea aika tasan kello 17 ja saavuin Maijun asunnolle noin pari tuntia myöhemmin. Perjantai meni laiskotellessa ja saatiin me yksi elokuvakin katsottua, illan elokuvana toimi aina mahtava "On aika tappaa" (engl. "A time to kill"), ellet ole nähnyt, suosittelen!

Lauantaina päästiin sitten jo vähän uloskin. Käytiin eräässä Seinäjoella sijaitsevassa musiikkiliikkeesä jossa olen aina halunnut käydä, sen ohi kun olen lukuisia kertoja ajanut matkustaessani autolla Turku-Kokkola väliä. No, näin rumpalina olen vähän pettynyt, koska olihan se nyt selvästi kitaristeille suunnattu. Olihan siellä hienoja rumpusettejä, lompakossani ei vaan ollut tarpeeksi hienoja seteleitä; eli katsomiseksi jäin. Siitä jatkettiinkin SPR:n kirppikselle josta mukaan tarttui jotain pientä, siellä rahani riittivät vallan mainiosti. Loppuilta meni sitten kokkaillessa, elokuvia ja sarjoja katsellessa ja tietenkin laiskotellen. Sen verran rankka viikko oli takana, joten oli ihan mieluisaa vaan olla. Samalla kaavalla mentiin myös sunnuntaina. Viikonlopun päätti elokuva nimeltä "The usual suspects", joka on allekirjoittaneelta jostain syystä jäänyt vuosien saatossa näkemättä, joten piti vähän itseäni sivistää. Myöskään Maiju ei ollut kyseistä elokuvaa nähnyt. Elokuva oli loistava, senhän tietävät kaikki, koska me oltiin varmaan ainoat joille elokuva oli tuntematon.

Tänään olikin sitten aikainen herätys, nopea pakkaaminen ja aamupala Maijun seurassa jonka jälkeen hyppäsin autooni noin klo 06:45 ja kaasuttelin kohti Kokkolaa johon saavuin vähän ennen yhdeksää, eli ehdin ajoissa töihinkin. Töitten jälkeen piti mennä salille, mutta olin niin puhki että tulin suoraan kotia. Ehdin kotona olla vajaan tunnin kunnes iski salikuume ja eihän siinä sitten muu auttanut; pakkasin salikamat ja lähdin kävellen salille vähän hikoilemaan.

Iltapalan jälkeen istahdin tähän ja kohta olenkin jo menossa nukkumaan, että eipä mulla sitten muuta tällä kertaa. Koitetaan kaikki pärjätä. Tässä vielä muutama kuva viikonlopulta jotka nappasin Nikon D3300 järjestelmäkamerallani.

Aikainen mato linnun nappaa.

Huomenta.

Aikainen aamu tällä kertaa, tai itseasiassa herään aikaisin joka aamu, viimeistään siinä seitsemän maissa. Eilen oli pitkä päivä; töistä menin suoraan Photoshop-kurssille ja siitä isän luo vaihtamaan autooni talvirenkaat, koska hänellä on hyvä autotalli ja hyvät välineet, jotka hän oli jättänyt sopivasti mulle esille kun itse ei ollut kotona. Ennenkuin aloitin renkaidenvaihdon, kytkin isän saunan päälle, tietenkin, koska kylmän renkaanvaihdon jälkeen maistuisi sauna ja kuinka oikeassa olinkaan.

Oli hyvin tärkeää saada talvirenkaat alle eilen, koska tänään lähden suoraan töistä ajamaan kohti Seinäjokea ja viettämään viikonloppua sinne Maijun kanssa, toivottavasti työpäivä menee tänään nopeasti, tuskin menee, mutta aina saa toivoa. Tänä aamuna piti myös mennä salille, mutta, heräsin liian myöhään, joten tyydyin katsomaan Penguinsin viimeöistä ottelua. Nyt se on katsottu ja kun tämä blogipostaus on valmis menen pakkaamaan viikonloppua varten ja tietysti vähän aamupalaa ja sitten töihin. Onneksi on perjantai.

Pitkiä päiviä.

Tervehdys

Olis sitten aika taas istahtaa tähän hetkeksi ennenkuin siirryn sohvalle iltapalan ja The OC:n pariin.

Kuten moni teistä ehkä jo tietää, olen aloittanut saliurakan. Pyrin siitä pitämään mahdollisen matalaa profiilia, kuten myös koko painonpudotusprosessista. Tulosta on syntynyt ja se näkyy ja muutkin näkevät sen ja onhan se kiva kuulla muilta että näytän paremmalta. Mutta se syy miksi tähän ryhdyin ei ole muiden miellyttäminen, ei edes tyttöystäväni Maijun takia. Ei. 

Kesällä huomasin, ja paljon ennen sitäkin jopa, että olen erittäin hunossa kunnossa. Olin hengästynyt miltei koko ajan ja energiaa ei ollut mihinkään, ylipainoakin oli reilusti, toki on sitä vieläkin, mutta usean kilon vähemmän. Kesälomien jälkeen vaihdoin ruokavalion terveellisempään ja aloin liikkumaan. Isä kysyi mitä halusin syntymäpäivälahjaksi ja sanoin että kuntosalikortti olisi jotain sellaista mitä todella tarvitsisin, ja sellaisen myös sain. Nyt käyn vähintään kolmesti viikossa salilla, yleensä maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaiaamuisin. Syy miksi perjantaina aamuisin, on se, että töiden jälkeen on kiva ottaa samantien viikonloppua vastaan ja joskus menen perjantaina suoraan töistä Seinäjoelle Maijun luo joten haluan sinne mahdollisimman nopeaan. Sitäpaitsi, olen huomannut että perjantait töissä menee paljon rattoisammin ja energisemmin. Tosin, joudun herämään vähän kuuden jälkeen ja kello seitemältä aamulla olen jo salilla ja yhdeksäksi töihin. Omistautumista. Motivaatiota.

Joten tiistai ja torstai jotka ovat lepopäiviäni, viikonlopun lisäksi, ainakin olivat. Nyt on tiistaisin ja torstaisin töiden jälkeen, klo 17-20 atk-kurssi töiden puolesta, Photoshop ja InDesign- kurssi jos ollaan tarkempia. Tosin sitä on vaan tämän viikon, ensiviikon ja sitä seuraava tiistai. Torstaisin käyn myös pelaamassa sählyä, mutta nyt sekin jää hetkeksi välistä. Eli ei se torstaikaan niin lepopäivä ole. No, voin niin paljon paremmin nykyään fyysisesti ja tämä kaikki vaikuttaa myös henkiseen hyvinvointiin. Tästä on hyvä jatkaa. Ehkä joskus kerron vähän lukuja, miten laihdutus on edennyt, mutta siihen asti saatte tyytyä tähän edellämainittuun infoon.

Koitetaan pojat ja tytöt pärjätä!

Juhlaviikonloppu.

Moi.

Olen täällä taas, ettepäs uskonut että että kirjoittaisin näin pian jo uudestaan, mutta, uskoka tai älkää, täällä taas ollaan.

Takanani on aivan erityisen ihana ja tärkeä viikonloppu. Minulla ja tyttöystävälläni, Maijulla, oli yskvuotispäivä. Kyllä, Marraskuun 6. päivänä 2015 meillä oli ensitreffit Seinäjoen Amarillossa joten tänä viikonloppuna tuli siis vuosi täyteen. Viikonloppuun mahtui kaikenlaista; en tylsistytä teitä sen enempää, joten tässä muutama valokuva viikonlopulta.

It's about time.

Moi.

Ette usko tätä, mutta aion pitää twitter lupaukseni; twiittasin aikaisemmin että tänään päivitän blogia ja siinä lupauksessa minä nyt pysyn. Niin paljon on tapahtunut etten oikein tiedä mistä aloittaisin.

No ehkä sillä, että ensimmäistä kertaa noin 15-20 vuoteen olen ilman bändiä, miten se on edes mahdollista. No, nyt vain on niin. Mutta, minulla on vuokrattuna noin 7 m2 treenikämppä rummuilleni jossa voin käydä soittelemassa. Ostin Thomannilta halvan rumpumikkisarjan ja kaverilta on mikseri lainassa, en tosin vielä ole päässyt testaamaan mikkejä, koska korvakuulokkeet jäi kotia, mutta enköhän pian pääse niitä testailemaan. Aikomuksena on kuvata uusia rumpuvideoita parilla teräväpiirtokameralla ja saada niihin ihan kelvolliset äänetkin. Siitä lisää myöhemmin.

Kesä oli ja meni, mutta sanottakoon että se oli paras kesä aikoihin. Kesälomallani tehtiin reilun viikon mittainen roadtrip tyttöystäväni kanssa, pienen kooste videon siitä reissusta voit katsoa klikkaamalla tästä. Oli ihana nähdä uusia paikkoja ja kokeilla jotain uutta, pääsääntöisesti yövyttiin teltassa. Pari ensimmäistä yötä jouduttiin viettämään sisätiloissa, huonon sään takia. Kaupunkeja joissa käytiin olivat muunmuassa Parainen, Porvoo, Tammisaari, Hanko ja Kotka. Muutama jäi kai pois tuosta listasta. Reissun viimeinen etappi oli eräs leirikeskus Keuruulla jossa vietimme tyttöystäväni ja hänen vanhempien ja sisarusten kanssa juhannusta. Oli upea reissu ja kesä.

Vaikka minulla ei tällä hetkellä ole bändiä, on minulla yksi pieni projekti työn alla muutaman ystäväni kanssa, en sitä ihan bändiksi laskisi, mutta jotain uutta musiikkia on tulossa tässä talven mittaan. Vähän omaa tuotantoa ajattelin työstää nyt kun on aikaa ja mahdollisuus siihen. Tästäkin lisää tuonnempana.

Minua myös kiinnostaisi vloggaaminen, mutta en tiedä olisiko minusta siihen ja ketä nyt oikeasti kiinnostaisi mun elämä niin, että se kannattaisi videolle tallentaa. Tai, teenhän minä sitä muutenkin, mutta se nyt on vaan lähinnä omaan käyttöön muistoksi. Jotain muita videoprojekteja on kyllä kans tässä työn alla, mutta sillekin pitää omistaa oma postaus. Olen sanonut tämän aikasemminkin, että nyt taas pyrin kirjoittelemaan säännöllisin välein, joten nyt en sitä lupausta tee. Kirjoitan silloin kuin siltä tuntuu.

Eli siispä; ensi kertaan!