Mietin pitkään pitäisikö minun kirjoittaa tästä aiheesta näinkin julkiseen paikkaan, mutta toisaalta, eipä minun blogia taida kovinkaan moni ulkopuolinen lukea. Tästä voi tulla aika sekava postaus, koska ajatukset ovat aika sekaisin tällä hetkellä, jos et tiedä miksi, jatka lukemista.
Ne jotka tuntee minut hyvin, tietävät että äitini nukkui yllättäen pois Juhannuksena 2012, eli nyt on siis menossa jo viides joulu ilman äitiä. Joulu oli aina meidän äidin juhla, hän rakasti leipomista ja joulun yleistä "fiilistelyä" ja panosti siihen erittäin paljon. Tietenkin sitten kun pahin hälinä oli ohi, oli tärkeää vain olla ja rauhoittua. Minähän asuin Turussa vuodesta 2003 aina äidin kuolemaan asti ja joulu minulle tarkoitti sitä, että sain matkustaa kotia Kokkolaan ja olla vanhempieni kanssa, niitä kun silloin näin 2-3 kertaa vuodessa, vähintään juhannuksena ja sitten tietenkin jouluna.
Nämä viisi viimeisinstä joulua olen siis asunut Kokkolassa ja ovat olleet ja ovat edelleen hyvin outoa aikaa. En oikein ole päässyt joulutunnelmaan näinä vuosina, en oikein tiedä miten olla. Osa minusta haluaisi vain skipata joulun, tulee aina vaan niin järjettömän ikävä äitiä, eihän joulu ilman äitiä ole mitään. Uusia perinteitä on luotu ja yritetty luoda ja tietenkin olen isäni ja siskon kanssa jouluna, mutta jotain aina vaan puuttuu ja joulunaikaan se konkretisoituu ja olo on tosi raskas, kuten juuri nyt kin tätä kirjoitan, tunteet ovat pinnassa.
Tietenkin olen kiitollinen siitä keitä minulla edelleen elämässäni on ja kiitollinen siitä, että minulla oli niin ihana ja rakastava äiti ja sitäkin ihanempia muistoja. Muttä varsinkin näin joulun alla ikävöin häntä sanoinkuvaamattoman paljon ja joulunpyhät menee kyllä kyyneleitä pidätellessä.
Muistakaa rauhoittua näin joulun alla ja nauttikaa läheistenne seurasta, niistä jotka vielä luonamme ovat. Mutta muistetaan myös niitä, jotka ovat siirtyneet ajasta ikuisuuteen.
