Duunari-Torspo.

Iltaa.

Ajattelin vähän naputella ennen nukkumaanmenoa jotain pientä tänne. Olen aikaisin menossa nukkumaan, koska kello herättää minut kello 00:55. "Miksi?" kysyt. No, koska yöllä tulee Penguins - Kings ja ajattelin sen katsastaa. Normaalisti itärannikon pelit alkaa kello 02:00, mutta koska Suomi siirtyi jo talviaikaan ja yhdysvalloissa se tehdään vasta tulevana viikonloppuna, saan viikon nauttia peleistä tunnin aikaisemmin kun normaalisti, luksusta kerrassaan.

Tämä työviikko on taas mennyt ihan järjettömän nopeeta, mutta ei se haittaa, huomenna on siis Perjantai ja Lauantai-aamuna varhain ennen auringonnousua, Kaemon reggaerekka, eli vuokrapaku, suuntaa kohti Oulua ja Oulu Gospelia, jossa esiinnymme. Soundcheck on inhimillisesti kello 9:30 aamulla ja soitto taisi olla yhdeltä, eli illaksi takaisin Kokkolaan, very nice!

Duunari-Torspo

Työelämässä nykyisessä työpaikassa olen nyt ollut päivää vajaa kuusi viikkoa ja pidän työstäni kovasti. Vaikka vielä opin talon tavoille, niin joitakin työtehtäviä voin ja saan tehdä ihan itsenäisestikin. Olen erittäin kiitollinen siitä että minulla on taas työpaikka. Olen kiitollinen serkkupojalleni Mikalle, joka tuolla oli ennen minua töissä ja päätti mennä opiskelemaan ja vinkkasi tästä minulle, että nyt olisi paikka avoinna. Niin siinä vaan sitten kävi että muutamaa kuukautta myöhemmin olen töissä. En ota yhtään työpäivää itsestäänselvyytenä ja aion tehdä kaikkeni että saan pitää paikkani. Olen todella motivoitunut ja työ on mielestäni mieluisaa "näpertämistä", tällainen duunari kun luonteeltani olen. Jos nyt joku miinus pitää duunist antaa, vaikka en sais valittaa, enkä kyllä (tavallaan) valitakaan, on se, että kun nykyisin työpäivät on 9-17, niin mieluummin tekisin 8-16 tai jopa 7-15. Mutta, en valita. 

Tällaista mulla oli vaan mielessä, että viihdyn työssäni.

Koitetaan pojat pärjätä,

- Torspo.T

Finland rocks!

Tervehdys!

Tänään töissä kun itsekseni tein töitä ja oli niin hiljaista työpisteellä, niin laitoin Spotifysta musiikkia soimaan puhelimen kautta. Kun kuuntelin erästä kotimaista bändiä niin tuli mieleen, että voisin kirjoittaa blogikirjoituksen suomalaisista bändeistä joista itse pidän kovasti. Joten tässä nyt ois kolme mitkä ensimmäisinä tulivat mieleeni.

DISCO ENSEMBLE

Disco Ensemble-nimiseen yhtyeeseen tutustuin suurinpiirtein samoihin aikoihin kun olin liittynyt Deep Insightiin, eli joskus 2002. Soitettiin paljon yhteiskeikkoja Ensemblen poikien kanssa ja siinä sivussa diggailin heidän musiikkiaan. DE on sellainen bändi joka mielestäni vaan paranee levy levyltä, tai ei kyllä "First aid Kit"- albumia voita mikään, DE albumi siis. Eniten bändissä minua kiehtoo Jussi Ylikosken kitarointi, joka on kyllä lievästi sanottuna todella omaperäistä; paljon efektejä ja häröilyä, menemättä kuitenkaan liiallisuuksiin. Toiseksi bändin vokalisti Miikka Koivisto rustaa kyllä erittäin mielenkiintoisia ja nerokkaita sanoituksia, tai ainakin oletan hänen olevan suurimmaksi osaksi niiden takana.Viimeisempänä, mutta ei todellakaan vähäisempänä, on bändin live-energia. Bändiä on erittäin nautinnollista katsoa livetilanteessa, energia välittyy takariviin asti. Eturivi saa energian lisäksi myös hikeä päälleen, mutta niin sen pitääkin olla. Täytyy näin rehellisesti sanoa, että ei Miikka livenä aina loista, tarkoitan siis nuotissapysymisestä, mutta se korvataan tajuttomalla energialla, ettei moisiin pikkuseikkoihin kiinnitä huomiota, paitsi sitten kun DVD:ltä katsoo keikkoja, mutta eipä se tahdo silloinkaan oikeen haitata. En ole bändiä pitkään aikaan saanu kokea livenä, kohta pitäisi se asia kyllä korjata. 

Omat suosikki Disco Ensemble kappaleet

• Transatlantic
• Jules Verne
• Secret Society
• Skeleton Key
• Sleep on the Wheel
• Worst Night Out
• With Every Step

DAMN SEAGULLS

Damn Seagullsin, eli lokkien, kohdalla on sama tutustumisprosessi kuin edellisen bändin. Ensimmäisen kerran kuulin bändistä ja bändiä kun oltiin Deep Insightin kanssa studiossa äänittämässä meidän esikois EP, Jyväskylän Studio Watercastlessa. Meitä ennen oltiin siellä nauhoitettu Lokkien esikois EP, "Cool by Nature", mikä vielä tänäkin päivänä iskee ja kovaa. Tämän bändin tekstiä kirjoittaessani edellämainittu EP soi taustalla. Kun ensimmäisen kerran kuulin äänityksen ja sen avausraidan, mieleeni painui toisen säkeiston avauslause; "Everybody knows that Elvis died on burgers", edelleenkin pistää hihittämään. Tässäkin on bändi joka vain paranee levy levyltä. Vaikka ensimmäisen ja toisen levyn rosoisuus ja naiivisuus kiehtoo, niin on uudempi ja "aikuismaisempi" sisältö iskee kyllä meikäläiseen kyllä, en nyt tällä tarkoita että itse olisin aikuistunut kuitenkaan. En ole tätäkään bändiä nähnyt livenä ikuisuuksiin. Viimeksi taisin nähdä ne kun soitin viimeisen keikkani Deep Insight orkesterissa Kokkolan West Coastissa ja Damn Seagulls toimi lämppärinä, tämä siis oli Helmikuussa 2005, eli tovi siitäkin on vierähtänyt.

Omat suosikki Damn Seagulls kappaleet:

• Brutus
• Further & Away
• Once We Were Thieves
• Heart on the Sleeve
• Right in the Nerve

CALLISTO

Viimeisimpänä, mutta ei tälläkään kertaa vähäisimpänä, on "paikallinen" suuruus, Callisto. Bändi jota en haluaisi fanittaa, koska bändi koostuu ystävistäni, mutta kun ne nyt vaan sattuu tekemään sairaan hyvää musiikkia. Jätkille on aina vaikeaa kehua bändiä, kun en tiedä että ottavatko he minut tosissaan, kun kavereita ollaan. Callistoon tutustuin, kuten aikasemmin mainitsin, koska he ovat ystäviäni, tai ainakin suurin osa bändistä. Ensimmäisen EP:n kohdalla en vielä hyppinyt riemusta, koska "huutomusiikki" oli minulle suht uutta vielä silloin. Mutta kun esikoiskokopitkä "True nature unfolds" niin se kyllä sytytti minussa jotain. Maalailevaa ja fiilistelevää post-metallia. Sitä seurannut albumi "Noir" on kyllä edelleenkin yksi parhaimmista suomalaisen bändin julkaisemasta levystä, siinä on kaikki kohdallaan. Huutolauluakin ollaan vähän miksattu taka-alalle että kaunis musiikki pääsee vielä paremmin oikeuksiinsa. "Noir" albumin avausraita "Wormwood" alkaa Toolmaisella bassoriffillä ja junnaavalla rumpukompilla, suorastaan hypnotisoi kuulijaa, tai ainakin minua. Muistan kun kuulin kyseisen biisin ensimmäistä kertaa eräällä keikalla, Turun palatsissa, pitkään ennenkuin "Noir" julkaistiin. Taisi jopa bändin basisti, Juho, minulle ennen keikkaa hehkuttaa et keikka alkaa uudella Toolmlaisella kappaleella, ellen ihan väärin muista. Noir on niitä levyjä, mistä ei voi vaan yhtä tai kahta kappaletta kuunnella, vaan se täytyy aina kuunnella kokonaisuutena, siitä puheenollen, laitoinkin levyn tähän taustalle soimaan, inspiraatioksi. Bändi onkin uutisten mukaan saanut uuden, neljännen, pitkäsoittonsa valmiiksi ja se julkaistaan, ellen nyt ihan väärin muista niin, Tammikuussa 2015. Sitä odotellessa voi fiilistellä vanhempaa tuotantoa.

Omat suosikki Callisto kappaleet:

• Anastasis
• World's Collide
• The Great Divorce
• Wormwood
• Folkslave
•  Woven Hands

Ei pysty, meil on taas lanit.

Hei rakkaat ystävät!

Antakaa anteeksi hiljaiseloni, mutta viikolla oon töiden jälkeen aika puhki että koomailen vaan sohvalla ja katon turhia televisio-ohjelmia. Mutta tässä kun nautin lauantai-aamustani päätin vaan lyhyesti kirjotella mitä täälläpäin on tapahtunut ja tulee tapahtumaan, näin päiväkirjaomaisesti. Kulunut viikko oli aika rutiininomainen, paitsi että maanantaina olin töiden sijasta tulityökurssilla ja läpäisin päivän päätteeksi tentin pistein 26/30 ja tulityökorttini pitäisi saapua postissa ensi viikolla. Torstaina meillä oli taas LANit muutaman ystävän kanssa täällä minun luonani ja se oli huisia. Pelailtiin sellaisia pelejä kun 'Postal', 'Medal of Honor: Allied Assault' ja 'Star Wars: Jedi Academy'. Odotan innolla seuraavia laneja, pieni nörtti minussa iloitsee.

Lanit keittiöpöydälläni...

Bändimeiningeissä tapahtuu myös. Ollaan tässä kuluneilla viikoilla vähän Kaemon kanssa reenailtu koska keikkaa on tulossa. Soitetaan Oulussa Oulu Gospelissa 1.11. ja nyt tulevana sunnuntaina meillä on kenraaliharjoitukset. On kyllä erittäin mukavaa päästä taas keikkoja soittamaan ja lavalle rumpujen taakse vähän groovailemaan bändin kanssa. On ollu kova hinku päästä keikkailemaan ja Marraskuussa meillä onkin kolme keikkaa Kaemon kanssa; 1.11 Oulu (Oulu gospel), 15.11. Turku (Maata Näkyvissä-festarit) ja 29.11. Huittisilla, se taitaa olla "oma" keikka, eikä mikään isompi tapahtuma. Kuvia ja videoita näistä on ihan varmasti luvassa joten "pysykää kanavalla".

Ei kai mulla sitten muuta kun että menen tästä tekemään itselleni vähän ruokaa ja alan nauttimaan viikonlopusta, tehkää tekin samoin.

Koitetaan pojat pärjätä,

- Torspo.T

Se on Hermes: Tuplaviikonlopun jälkitunnelmat

Hei taas. Ehdittiinhän tässä kirjoittaa yksi postaus joka EI liittynyt jääkiekkoon ja nyt taas ollaan takaisin samaisessa aiheessa, noh, siitä kirjoittaa mistä on kiinnostunu; siksihän täällä enimmäkseen on jääkiekkoon ja musiikkiin liittyviä kirjoituksia, no mutta asiaan.

Kuluneena viikonloppuna oli Hermeksellä kaksi kotiottelua; lauantaina vastassa oli IPK Iisalmesta ja sunnuntaina BeWe TuusKi Tuusulasta. Lauantaisessa ottelussa minä olin tiskijukkana ja eräs uusi ystäväni Jukka.A, josta aiemmin kerroinkin, vietti syntymäpäivään kyseisenä päivänä ja sain käsiini joitain hänen lempibiisejään, jota sitten päätin soittaa ottelussa, varsin innoissaan Jukka oli tästä. Toisessa erässä käskin kuuluttajaa, Ossia, kuuluttamaan mainoksen yhteydessä pienen onnentoivotuksen DJ Torspolta ja sekös vasta lämmitti vastaanottajaa. Itse ottelu oli kyllä täydellinen Hermeksen osalta. Kaikilla osapuolilla oltiin parempia ja se näkyi myös lopputuloksessa, Hermeksen voittaessa ottelu lopulta lukemin 6-2.

Ossi (vas.) ja Petri joku vartti ennen ottelun alkua.

Sunnuntaina oli sitten minun vuoroni olla fanikatsomossa möykkäämässä kun serkkupoikani Petri otti asiakseen hoitaa ottelun musiikit. Minulla on pitkään tehnyt mieli tehdä jonkinmoinen Hermes-video joten päätin kuvata ottelun intron kun pelaajat luistelee jäälle ja ensimmäisen erän vähän pleksin takaa laitatilanteita videoida. En ole paljon vielä kyseisiä videoita tarkastellut, mut kai niistä jotain saa raavittua kasaan, jos ei niin kuvaan vielä jossain toisessakin pelissä sitten. Toiseen erään liityin sitten fanikatsomoon ja mikä tunnelma siellä olikin. 0-3 tappioasemasta noustiin 2-3:een kunnes sitten TuusKi rankaisi 2-4:ään. Se hetki kun Hermes löi homman tasoihin, 4-4:ään fanikatsomo räjähti. Mutta ilo oli lyhytaikainen, sillä noin 10 sekuntia siitä TuusKi kuittasi 4-5:een. Mutta sitten tapahtui mikä on mielestäni hienointa jääkiekossa, tai ainakin yksi niistä hienoimmista asioista, Hermes tasoitti 5-5:een noin 20 sekuntia ennen päätössummeria; jatkoaika odotti. Viiden minuutin jatkoaikakaan ei tuonut ratkaisua joten mentiin rangaistulaukauskilpailuun, jonka ikävä kyllä TuusKi vei nimiinsä, mutta yksi piste Hermekselle ja koska FPS (Forssa) hävisi oman sunnuntaipelinsä, niin Hermes kipusi pisteen lähemmäksi kärkisijaa.

Tyyntä myrskyn edellä.

Joten kaikenkaikkiaan hieno jääkiekkoviikonloppu. Harmillisesti minulta jää kaksi seuraavaa kotiottelua välistä, koska olen bändini, Kaemon, kanssa keikalla Turussa "Maata Näkyvissä" festivaaleilla. Sinä viikonloppuna (perjantaina 14.11. ja lauantaina 15.11.) on olttelut ja Petri hoitaa ne molemmat. Sitä seuraavana viikonloppuna on yksi ottelu ja sitten pääsee taas takaisin lätkätunnelmiin. Mutta toisaalta kiva päästä myös soittelemaan vähä keikkojakin, pitkästä aikaa.



 

Sarjataulukko viikonlopun jälkeen

I've got the Sunday night blues.

Heipparallaa kaikki ihanat lukijat, olen tehnyt comebackin. Vaikka en kyllä oikeen missään ole ollutkaan paitsi töissä ja sen jälkeen ruokaa television ääressä ja sohvalököilyn kautta nukkumaan. Olin äsken Kaemon bänditreeneissä, johon menin suoraan töistä, työhousuilla ja turvakengillä rummuttaminen on muuten aika hikistä hommaa. Mutta asiaan.

Wentus Blues Band feat Duke Robillard

Ajettelin tänään kirjoittaa jostakin muustakin kun jääkiekosta, katsoin että viimeiset viisi postausta liittyy Kokkolan Hermekseen, joten pidetään lätkästä pieni tauko. Aiheena tänään on eräs konsertti jossa olin viime Sunnuntaina. Paikkana oli Ritz Vaasassa ja artisteina Kokkolan bluesylpeys Wentus blues band ja niiden vieraana kivikova blueskepittäjä rapakon takaa jenkeistä, kaveri nimeltä Duke Robillard. 

Vähän "pelotti" ennen keikkaa, kun Duke Robillardin musiikki ole minulle entuudestaan tuttu ja olisin niin halunnut kuulla jotain Wentuksen biisejä. No, kuinka ollakaan, ilta alkoi Wentuksen vajaan tunnin setillä jonka jälkeen Duke liittyi seuraan ja esitti liuta omia biisejä joiden seassa viel muutama Wentus klassikko. Herra Robillardin soitto oli kyllä erittäin miellyttävää, soolot lähti ihan omiin sfääreihin osittain ja miehen lauluääni oli mitä mahtavin raspikurkku. Koko spektaakkeli kesti aika tasan kaksi tuntia, ei menny rahat todellakaan hukkaan ja kun keikan jälkeen vielä mukaan tarttui Wentus blues band t-paita niin ilta oli täydellinen. Istuin suurimman osan keikasta silmät kiinni toisessa rivissä vain fiilistellen, kylmiä väreitä tuli tasaisin väliajoin.

On se blues vaan niin mahtavaa musiikkia, levyltä ei ehkä aina, mutta livenä sitä jaksaisi kyllä kuunnella enemmänkin kun kaksi tuntia putkeen. Olen isältäni hyvin todennäköisesti perinnyt tuon bluesgeenin, hän kun nuoruudessaan oli blueskitaristi. Lapsuudestani muistan aina ne perjantain saunaillat, kun saunan jälkeen syötiin äidin tekemää pizzaa ja iskän kans istuttiin sohvalla ja fiilisteltiin jotain blueslevyä, niinkin kovalla volyymillä että äitikin joskus jopa valitti. Äiti vetäytyi aina makuuhuoneeseeni pelamaan tietokoneellani Mah jongia. Oi niitä aikoja.

"Play what you feel and  feel what you play."

- Lazy Lester, blueslegenda.

Se on Hermes: Hermes - Ketterä (Jälkitunnelmat)

Mietin pitkään että odotanko huomiseen kunnes tän kirjotan, mut nyt on niin hyvä fiilis pelistä, että päätin kirjottaa vielä kun ottelu on tuoreessa muistissa. Kuten aikaisemmin mainitsin, serkkupoikani Petri oli tiskijukkana joten sain itse olla fanikatsomossa huutelemassa ja kannustamassa. Vastikään Kokkolaan muuttanut Jukka, johon olen ystävystynyt, oli myös tässäkin ottelussa ja hänestä ollaankin tekemässä kunnon Hermes-fania, ääntä kyllä kaverista lähti, joten sopi hyvin joukkoon. Tunnelma ottelussa oli hyvä, yleisöäkin oli vähän vajaa kuusisataa paikalla, mikä näin Suomisarjaotteluksi on kyllä erittäin hyvin.

Ottelu alkoi hyvin, ei ehtinyt edes minuuttia mennä, kun Hermes iski 1-0 taululle. Sitten kotijoukkue nukahti ja vajaa kaksi erää mentiin Ketterän vauhdissa. Ensin vieraat tasoittivat 10 minuutin kohdalla ja toisen erän alussa, myöskin alle minuutti pelattuna, Ketterä löi taululle 1-2 joka kesti erän loppuun saakka. Toisen erän loppuminuuteilla Hermeksellä oli pientä "momentumia"; yksi tolppalaukaus ja pari puolittaista läpiajoa, mutta ei. Kolmannessa erässä meno jatkui ja erän puolivälissä tuli kauan kaivattu tasoitus ja fanikatsomossa oli juhlat valmiina. Mietin että kuinka hienoa olisi tehdä ns. "pukukoppimaali" ja ottaa täydet kolme pinnaa ottelusta. No, kuinka ollakaan, vähän reilu kaksi minuuttia ennen erän loppua kotijoukkue taisteli taululle 3-2 lukemat ja tunnelma oli katossa. Lukemat säilyivät ottelun loppuun saakka ja näin erittäin tärkeät kolme pistettä jäi Kokkolaan. Nähdääksesi ottelun maalikoostevideon, klikkaa tästä, tai jos haluat kuunnella Hermes-pelaaja Ville Rajalan ottelunjälkeisen haastattelun, klikkaa tästä.

Ottelun päätyttyä parhaat pelaajat palkittiin ja halli tyhjenee

Ottelu oli kaikinpuolin täydellinen trilleri, joka tällä kertaa päätyi meidän eduksemme. Tällaiset takaa-ajovoitot ovat kyllä niitä parhaimpia. Tunnelma fanikatsomossa oli mitä mainioin ja oli niin hienoa olla osa sitä, nyt kun Petrin kans hoidetaan tätä hommaa kahdestaan. Odotan kyllä seuraavaa peliä kun olen taas sitten miksauspöydän takana ja saan soittaa musiikkia kiekkokansalle, mutta sitten odotan taas että pääsen yleisön puolelle. Aijettä, on tämä hienoa. Se on Hermes!

Kokkola garden vaikenee,

- Torspo.T

Se on Hermes: Hermes - Ketterä (Ennakkotunnelmat)

Olen ottanut asiakseni pitää myös pientä Hermes-blogia, oman blogini seassa, otsikoilla "Se on Hermes". Kiva vähän fiilistellä. Tänään on siis pelipäivä ja kotiottelu; mikäs sen hienompaa ja kaiken lisäksi serkkupoikani Pete alias DJ Howlin' Pete hoitaa tänään musahommat joten itse pääsen fanikatsomoon möykkäämään. Pitää pukea pelipaita päälle ja kaulahuivi mukaan mitä sitten heilutella. On minulla vielä yksi kiva lisä peliin, mutten paljasta sitä vielä tässä, jos vaikka joku Hermes loyals jäsen lukee tämän, niin se ei ole enään siten yllätys pelissä.

Tänään siis Kokkolaan saapuu perinteikäs Imatran Ketterä, joiden kanssa taisteltiin jo 90-luvulla ykkösdivarissa ja joukkue on ollut kovassa iskussa, joten hyvä matsi tiedossa. Hermes voitti Keskiviikkona Vaasan Red Ducksin joten toivottavasti se antaa boostia ja itseluottamusta päivän koitokseen. Oli miten oli, pelipäivä on juhlapäivä ja silloin pitää pukeutua punaiseen.

Päivän Suomisarja kierros:

JHT - S-Kiekko
BeWe TuusKi - KOOVEE
Red Ducks - Hunters
Hermes - Ketterä
RoKi - IPK
Jokipojat - HCIK

Ja sarjataulukko ennen päivän kierrosta näyttää tältä: