Pieni rumpalipoika.

Mietin pitkään että mistä kirjoittaisin tänään, ja yht'äkkiä tuli mieleen avainsana "rummut", joten kerron hieman miten tämä minun suhde rumpuihin sai alkunsa.

Musiikkileirillä Larsmossa 11-vuotiaana

Joskus, veikkaisin että 9-10 kesäisenä serkkupoikani Harri sai omat rummut, en Harrin kanssa paljoa hengaillut, mutta hänen pikkuveljensä Kaj ja minä vietettiin paljon aikaa yhdessä. Ihastelin Harrin soittoa heidän autotallissaan, mutta myös Helluntaiseurakunnan nuortenkuorossa, jossa hän toimi rumpalina. Muistan joskus miettineeni itsekseni että "kuinka vaikeeta tuo nyt voi oikestaan olla?". Sitäpaitsi, se näytti niin tajuttoman hauskalta puuhalta. En tiedä halusiko isäni että tarttuisin kitaraan, mitä hän siis itse soitti, mutta minä valitsin rummut. Rumpali-urani alusta en paljoa muista, mutta muistan sen verran ettei minun koskaan oikeastaan tarvinut opetella rummuttamista, tai sen alkeita. Istuin vaan rumpujen taakse ja homma toimi, näin minulle on myös myöhemmin vanhempieni toimesta vahvistettu. Peruskomppi taittui siis suhteellisen hyvin jo aikaisessa vaiheessa uraani ja ensimmäinen kunnon rumpupesti mikä minulle siunaantui, olikin tuo serkkuni Harrin jättämä aukko Helluntaiseurakunnan nuortenkuorossa rumpujen takana kun hän sieltä siirtyi pois.

Deep Insight keikalla Tavastia-klubilla 2003

Ensimmäiset ikiomat rummut sain 12-vuotislahjaksi isältäni, vuosi oli siis 1994. Rummut oli Century-merkkiset ja väriltään ne olivat viininpunaiset, symbaaleina toimi Saksalaista taattua laatua olevat Headliner-merkkiset. Näillä rummuilla sitten soitin seurakunnassa missä isäni ja äitini kävi, isä soitti kitaraa ja äiti lauloi ja minä paukutin rumpuja, useimmiten aivan liian kovaa ja tempo ei tahtonut pysyä kasassa, mutta komppi kylläkin. Ensimmäinen oikea bändi missä soitin oli eräs punk/rock bändi jolla ei tainnut olla edes nimeä, mutta keikka meille tarjottiin paikallisesta, hyvinkin legendaarisesta, seurakunnan ylläpitämästä iltakahvilasta nimeltä Café Backstage. Pari päivää ennen keikkaa jouduttiin perumaan, koska meillä ei ollut tarpeeksi biisejä. Matkan varrella oli paljon pikkubändejä missä soitin, mutta ensimmäinen kunnolla keikkaileva bändi jossa vaikutin oli Deep Insight, liityin bändiin Helmikuussa 2002. Bändin kanssa kierreltiin paljon Eurooppaa joten sain matkustaa ja nähdä jos jonkinmoisia paikkoja, kaupunkeja ja maita.

Endrive keikalla Turussa.

Deep Insight urani kesti aika tasan kolme vuotta, kun soitin jäähyväiskeikkani Kokkolan West Coast Barissa Helmikuussa 2005. Olin bändin mukana muuttanut Turkuun kesällä 2003 ja lähdettyäni bändistäni päätin jäädä sinne asumaan. Turussa onkin sitten ollut jos minkänlaista projektia, mutta maininnan arvoisia ovat kolme bändiä; Endrive (hardcore/metalcore), Starlight Nine (hardcore/emo) ja Cassie (post-rock). 

Muutettuani Kokkolaan takaisin syksyllä 2012 liityin paikalliseen post-rock bändiin nimeltä Blind Architect ja vähän sen jälkeen tiet Cassien kanssa erkani, kun treenaamisesta tuli hankalaa, koska bändi siis jäi Turkuun, luonnollisesti. Urani Blind Architect yhtyeessä jäi lyhyeksi, mutta yhden kahdentoista päivän Euroopan kiertueen niiden kanssa soitin Tammikuussa 2013 ja alkukeväästä 2014 jätin bändin ja liityin paikalliseen reggaeyhtyeeseen nimeltä Kaemo.

Voisin kertoa lisää joskus myöhemmin tarkemmin erinäisistä bändeistä missä olen ollut ja rumpaleille kiinnostaa rumpukamahistoriaa. Mutta tässä oli tämä rumpalinurani näin "lyhkäisyydessään". Toivottavasti jaksoitte lukea, aika pitkä siitä tuli ja loppua kohden jouduin vähän hoputtelemaan. Mutta lisää bändeistäni joku toinen kerta. Koitetan pojat ja tytöt pärjätä!