For the love of the game.

Mietin tässä tovin mistä kirjoittaa, musiikista olen kirjoittanut pari viimeistä postausta joten mennään nyt urheilun maailmaan. Kuten arvata saattaa, en ole kova urheilun ystävä, mutta jääkiekko on erittäin lähellä sydäntä, penkkiurheilu moodissa siis. Kirjoitinkin Kokkolan lätkäjengistä tuossa joku aika sitten, mutta nyt ajattelin keskittyä toiseen joukkueeseen, rapakontakaiseen jengiin joka jo ylä-asteella valtasi sydämeni, 90- luvun puolivälissä. Kyseinen joukkue siis on Pittsburgh Penguins.

Jaromir Jagr takatukkansa kanssa 90-luvulla

Muistan taannoin, kun oltiin Helmikuussa 2012 keikalla Cassien kanssa Oulussa ja tapasin ensimmäistä kertaa Blind Architectin pojat, en tainnut tietää että jonkun ajan päästä soittaisin itse kyseisessä bändissä. Penguinsilla oli peli sinä päivänä, iltapeli Suomen aikaa ja katsoin sitä livenä keikkapaikan takahuoneessa läppäriäni ja mokkulaani hyväksikäyttäen. Söin siinä pizzaa katsoessani ja arkkitehtien basisti, nykyinen kämppikseni, Samuel kysyi että "oletko Penguins fani vain sen takia että Sidney Crosby pelaa siinä?". Vastaus oli tiukka "ei", ja jatkoin selittämistä että suurin syy taisi olla Jaromir Jagr ja hänen valloittava takatukka ysikytluvun puolessavälissä.

Tuohon aikaan ei ollu internettiä, tai oli kai, mutta ei se niin yleinen ollut. Mutta YouTubea ei varsinkaan tuohon aikaan vielä ollut, joten sarjan seuraaminen Suomesta käsin oli hankalaa. Onneksi oli teksti-tv ja viikottainen "NHL Power Weekly" makasiiniohjelma, joka kyllä kruunasi tämän pojan lauantai-aamut. Oi niitä aamuja, ne oli maagisia. Istua sohvalla pyjamassa ja syödä paahtoleipää ja katsoa tätä mahtavaa ohjelmaa. Oi niitä aikoja! Sitten jossain vaiheessa Nelonen näytti kerran viikossa viikonloppuna jonkun ottelun suorana yöllä ja selostajana toimi legendaarinen Pentti Lindegren. Ja kaikenlisäksi Nelonen näytti vielä kaikki Stanley Cup finaalit livenä. Muistan ainakin nähneeni vuoden 1995 finaalit jossa vastakkain oli New Jersey Devils ja Detroit Red Wings. Näitä katsoin meidän kesämökillä pienestä matkatelevisiosta samalla kun vanhemmat nukkuivat vintillä. Pelit taisi myös tulla aamupäivällä uusintana.

Max Talbot 2009 finaalien pääteeksi

Mutta takaisin pingviineihini. Se suhde on kestänyt, vaikkakin 90-luvun lopulla hetkeksi vaihdoin Dallas Starsiin, mutta ei se kestänyt ja pian olin taas Penguins-mies henkeen ja vereen. Muistan katsoneeni kevään '09 finaaleja Detroit Red Wingsiä vastaan huonolaatuisina streameina netistä ja kuinka Stanley Cup kannu saatiin Pittsburghiin monen raskaan vuoden jälkeen, edelliset mestaruudet oli keväiltä 1991 ja 1992. Se kyseinen "game seven" oli kyllä semmoinen trilleri että, mutta Max Talbotin kahdella maalilla saatiin pytty kotia, kun Red Wings kaatui seitsemännessä ottelussa maalein 2-1.

Nykyään minulla on NHL Gamecenter ja aina kun vaan mahdollista katson Pingujen pelit livenä öisin ja tässä kun olin suurimman osan viimekaudesta työttömänä niin olihan niitä valvottuja öitä aikalailla, ehkä joku 50 matsia katsoin livenä yöllä, kun runkosarjassa jokainen joukkue pelaa 82 ottelua. Ja sehän on sanomattakin selvää että odotan tulevaa kautta kuin sitää kuuluisaa kuuta nousevaa, mutta siihen on vielä aikaa. NHL runkosarja alkaa Lokakuun alussa, mutta kyllä sekin päivä vielä koittaa ja pääsen taas nauttimaan "pingviinikiekosta". Unelmanani on, että joku päviä pääsen Consol Energy Centeriin seuraamaan tämän suosikkijoukkueeni peliä livenä paikanpäältä, ja joku päivä sen vielä teen. Samalla kun Pittsburghissa olisin, menisin vanhan hallin, Mellon Arena (ent. Civic Arena), raunioille hiljentymään niinsanotusti, kaikki kolme Stanley Cupia Penguins voitti pelaessaan siinä hallissa. Uusi halli otettiin käyttöön kaudelle 2010-2011. Mutta, sitä päivää odotellessa; unelma elää!

Tässä alla vielä editoimani kunnianosoitusvideo Pittsburghin pingviineille.