Dale Watson.

Dale Watson

Olisiko ollut vuonna 2009, kun minulla oli Jyväskylässä eräs bändi, josta ikävä kyllä ei tullut oikeen mitään, mutta jonka toinen kitaristi esitteli mulle, huumorimielessä, Dale Watson nimisen kaverin kappale nimeltä "Flat Tire". Aluksi kyseistä kappaletta kuuntelin itsekin läpällä niinsanotusti. Mutta sitten tutustuin levyyn "The Truckin' Sessions", levy jolta kyseinen kappale löytyi. Levy jonka sanoitukset käsitteli rekkamiehen arkea säestettynä kunnon kantrilla, ei mitään sellaista Brad Paisley sontaa. Jonkun ajan kuluttua sitten kuulin, että Dale oli julkaissut myös "The Truckin Sessions: Vol. 2". Sehän lähti tehosoittoon sitten myös. Aina kun ajoin Turku-Kokkola väliä, nämä kaks levyä soi alusta loppuun vähintään kerran kyseisen ajon aikana, kunno autoilumusiikkia, varsinkin kesäisin.

The Truckin' Sessions

Pitkään kuuntelin vaan näitä kahta levyä, mutta ajan myötä olen tutustunut miehen muuhunkin tuotantoon ja rakkaussuhde tämän miehen musiikkiin on vain vahvistunut. Tässä taas istun ja kuuntelen hänen tuotantoaan satunnaissoitolla, sopivan leppoisaa lauantai-aamun musiikkia.

Dale on saanut paljon "kritiikkiä" näiltä mainstream kantri-sellouteilta. Joku Bale, en nyt muista sukunimeä, haukkui Dalea vanhaksi pieruksi, eli siis old fart. Tästä syntyikin mainio Dale kappale, jonka nimeksi tulikin sitten "Old fart (a song for Blake)"

"Well, I'd rather be an old fart, than a new country turd
I know I ain't booksmart, but from what I've heard
I'm just a jackass, that likes the ol' country sound
Plenty of us old farts still hangin' around."

Tulee vähän mieleen nämä rap artistit ja niiden kinastelut keskenään biisien voimin, tämä on Dalen pieni vastaisku modernille kantrimusiikille, just hyvä. En minä nyt tiedä mitä muuta voisin tässä kaverista kirjotella. Jos vanha kunnon ja oikea kantrimusiikki iskee, tutustukaa miehen tuotantoon.