Mietin tovin tässä että mistä sitä tänään kirjoittaisi, mutta koska musiikki on niin iso osaa elämääni niin ajattelin kirjottaa bändistä joka kieltämättä on muokannut minua jonkin verran, yksi niistä monista siis, mutta aloitetaan tästä. Kyseinen bändi siis on Yhsyvaltalainen ja Tool nimeltänsä.
 |
| Lateralus (2001) |
Kaikki alkoi siitä kun Turkulainen ystäväni Sofia oli löytänyt bändin. Asuin tuolloin vielä Kokkolassa, vuosi oli joko '01 tai '02, eli siis MSN Messengerin kulta-aikaa. Aina tasaisin väliajoin Sofia mainitsi bändistä aj hehkutti sitä kyllä enemmän kuin tarpeeksi, myöhemmin toki kävi minullekin ilmi että miksi.
Kokkolassa nuorena oli aika yleistä hengailla Anttila-kirjasto välimaastoa ja kirjaston musiikkiosastolla tuli vietettyä paljon aikaa. Eräs päivä silmäni bongasivat Tool yhtyeen kaksi levyä, levyt olivan nimeltään "Ænima (1996)" ja "Lateralus (2001)", joten nappasin ne mukaani. Tulin kotia ja äänitin ne MiniDiscille, kyllä, MiniDisc oli kova sana silloin ja muistan kuinka sitä puolustelin kovasti kun mp3-soittimet tekivät tuloaan, ilmeisesti turhaan. Noh, palautin levyt ja sitten unohdin sitten hetkeksi että, minulla on ne levyt nauhalla. Eräällä keikkamatkalla Deep Insight-yhtyeen kanssa päätin sitten kaivaa esiin yhden näistä levyista ja laittaa kuunteluun, koska ajomatka oli pitkä ja fiilis tutustua uuteen musiikkiin oli oikea.
 |
| Ænima (1996) |
Päätin aloittaa "Ænima"- levystä, en tiedä, taikka muista miksi valitsin sen ja seuraavan 77-minuutin aikana elämäni tulisi muuttumaan. Levy lähti käyntiin raskaalla "tuhnuisella" riffillä ja heti kuulin jotain mitä en ollut ennen kuullut. Kuuntelin koko levyn tarkasti alusta loppuun. Levyn loputtua en oikein tiennyt mitä ajatella, tavallaan se musiikki jopa ärsytti, mutta jokin siinä kiehtoi että pyöräytin levyn samantien uudestaan läpi. Olin kai koukussa. Kuuntelin levyä seuraavien kuukausien aikana varmaan sata kertaa ja aina vaan löytyi jotain uusia juttuja ja sävyjä ja vielä tänäkin päivänä kun kuuntelen tätä levyä löydän jotain uutta.
Sitten tuli se päivä kun luulin olevani valmis pistää "Lateralus", soimaan. Muistan tämänkin hetken hyvin; makasin sängylläni huoneessani Kokkolassa, joulun aikoihin ja ulkona oli kova lumimyrsky ja äiti oli kysynyt jos voisin pyörällä käydä hakemassa maitoa kaupasta hänelle, kun oli unohtanut ostaa maitoa, äiti siis oli jo aloittanut leipomisen eikä itse voinut sitä hakea, joten kuunteluni jäi lyhyeen. Kotiin tultuani menin uudestaan makuulle sängylleni, luurit korvilla ja painoin play nappia minun rakkaasta MiniDisc soittimesta. Levy lähti käyntiin ja heti huomasin kuinka kliinisempi levy tämä oli, eikä lähtenyt niin räväkästi käyntiin kuin edellinen levy. Mutta se riffi avausbiisissä, "The Grudge", joka lähtee ajassa 3:52, räjäytti tajuntani. Ja siitä eteenpäin tuli kylmiä väreitä toistensa jälkeen. Nykypäivänä tämä levy on, tietysti Æniman rinnalla levy, josta ei voi vain kuunnella yhtä biisiä, vaan pitää kuunnella levy kokonaisuutena. Tämä pätee ehkä paremmin Lateralus-levyyn kuitenkin. Tätä kirjoittaessani luureissa huutaa kyseinen levy ja kyllä kuulostaa jälleen hyvältä. Sanoituksellisesti tämä levy on edeltäjäänsä mielestäni hieman parempi ja positiivisempi.
 |
| Danny Carey |
Tool on muokannut muutakin kuin musiikkimakuani, bändin rumpali Danny Carey on vaikuttanut hurjasti omaan tyyliini soittaa. Vaikka Danny on ihan eri luokkaa ja osaan vain 10% jutuista mitä kyseinen kaveri saa aikaan niin silti olen pominut sieltä täältä pieniä kikkoja mitä vielä tänäkin päivänä kuulee soitostani. Hyvänä esimerkkinä toimii se, kun olimme Deep Insight- yhtyeen kanssa Ruotsissa äänittämässä levyä niin heitin yhteen biisin pientä Tool kikkaa johon, oton nauhoitettua, äänittäjä totesi että "taidat olla Tool- miehiä". Siitä innostuneena päätin alkaa viljelemään niitä lisää levylle, mutta yritys jäi lyhyeen kun äänittäjä pysäytti nauhoituksen kesken ottoa ja sanoi luureihini että "eiköhän se yks riitä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti