Kokkolan Venetsialaiset.

Muistan kun Turkuun aikoinaan muutin ja siellä kavereiltani taisin joskus kysyä että mitä tekevät Venetsialaisena ja kaikki oli ihan ihmeissään, että mikäs se semmoinen on. Sitten minulle kävi ilmi, että kyseinen tapahtuma onkin enemmän pohjanmaalaisten juttuja. Venetsialaiset vietetään Elokuun viimeisenä viikonloppuna ja tunnetaan kai myös mökkeilykauden juhlana. Venetsialaisina järjestetään Kokkolassa isot kinkerit, torille pystytetään iso lava jossa on sitten erinäisisiä konsertteja ja esityksiä. Juhlat huipentuu lauantai-illan ilotulitukseen joka siis tapahtuu keskiyönä. Vielä joitain vuosia sitten, torin tapahtumat olivat maksullisia, enkä muista tasantarkkaan milloin siitä tehtiin taas maksuton.

Small Axe (Kokkolan Venetsialaiset 2012)

Muistan Elokuussa 2012 kun olin juuri muuttanut Kokkolaan takaisin ja Venetsialaiset olivat sen kuun lopulla kuten aina. Silloin torilavalla perjantaina oli aika mielenkiintoinen kattaus. Ensin oli Jannika B joka livebändin kanssa kyllä pääsi yllättään, musa on mielestäni aika mitäänsanomatonta, mutta taitavia muusikoita ja kyseisen naisartistin bändissä soittaa kitaraa semituttu, Janne Sirviö. Sen jälkeen esiintyi paikallinen reggaeylpeys, Small Axe, joka toimii Bob Marley and the Wailers tribuuttiyhtyeenä. Small Axen keikka jää kyllä historiaan parhaimpana Venetsialaisesiintyjänä mitä muistan nähneeni. Kaikki oli vaan kohdillaan; kelit, tunnelma, groove ja ammattitaitoinen bändi. Sitä aitoaa oikeaa reggaeta, tuntui vähän laimeelta kun Small Axen jälkeen esiintyi Jukka Poika, jota itse en siis siedä pätkääkään. Ensin soittaa Small Axe isolla bändillä, puhaltimineen kaikkineen ja sit joku jukkapoikaräkänökka tulee soittaan "reggaeta" ja taustabändinä toimi joku random hippi mäkbuukin kanssa, ei näin. Samana vuotena esiintyi myös Dimitri Keiski joka käsittääkseni oli juuri silloin voittanut ruotsin Idolsin, Talentin tai jonkun muun näistä tuhansista kykyjenetsintäohjelmista. Keiski kyllä pääsi yllättämään, mies ja akustinen kitara ja kaveri rokkas kovemmin kun moni muu kokonaisen bändin kanssa. Ja ei saa unohtaa mainita että Lauantai-päivänä esiintyi kaikkien rakastama muusikkolegenda, Mikko Alatalo.

Relentless Fury; Yngwie Malmsteen tribute
(Kokkolan Venetsialaiset2014)

Tämän vuoden tarjontaan kuului, mitä siis itse kävin katsomassa, Relentless Fury niminen bändi joka soitti Yngwie Malmsteenin musiikkia vankalla ammatitaidolla, korkealta ja kovaa. Oli kyllä mielettömän viihdyttävä konsertti. Vaikken kotona juuri tällaista neoklassista tilulilua, enään, jaksa kuunnella, niin kyllä se livenä vaan toimi. Kyseinen konsertti oli bändin kitaristin opinnäytekonsertti ja veikkaan että aika hyvät arvosanat siitä saikin. Sitten sielä esiintyi, minulle täysin tuntematon Mikael Gabriel jonka keikka oli kanssa aika mitäänsanomaton. Pidän kyllä hiphopista ja jopa suomenkielisestäkin, mutta sanoitukset ja meininki oli kyllä niin pinnallista. Ois kivaa jos nämä hopparit hankkisivat kunnon livebändin, olisi edes jotain mielenkiintoa. Redrama on näin tehnyt ja hänen musiikki toimii kyllä biittitaustoillakin. MG:n jälkeen esiinty sitten Pariisin Kevät jonka musiikki on minulle, hittibiisejä lukuunottamatta, aika tuntematonta. Mutta kyseisen orkesterin "Kesäyö" on minulle hyvinkin tärkeä ja tunteikas kappale. Se oli ensimmäinen laulu jonka kuulin sen jälkeen kun olin kuullut äitini menehdyttyä. Kuulin sen setäni autossa kun hän haki minut heille jonne koko suku sinä päivänä kokoontui tukemaan toinen toisiamme. Ja valehtelisin jos väittäisin etteikö kyynel jos toinen valunut poskiltani alas kun kyseinen kappale tärähti ilmoille Kokkolan perjantai-illassa. Sitten vielä lauantaina käytiin pikaisesti torilla vilkaisemaan kun Paula Koivuniemi esiintyi ennenkun ilotulitukset ammuttiin verorahojen avustuksella ilmoille.

Superscar (Kokkolan Venetsialaiset 2013)

Venetsialaisten aikaan myös myydään ilotulituksia kaupoissa ja on sanomattakin selvää että tämä teki Venetsialaisista lapsuudessani erittäin mieluisan ja odotetun. Ostettiin kakeinmaailman pommeja ja raketteja ja niitä sitten paukuteltiin pitkin kyliä koko viikonlopun ajan. Muualla Suomessa ollaan varmaan kateellisia, kun saavat tehdä näin vain uutenavuotena. Säät tekivät Venetsialaisista mukavemmat kun uusivuosi, ainakin paukkujen kannalta; ei tarvinut kylmässä sytkärin tai tulitikkujen kanssa tapella. Tietenkin ajan myötä on tullu kaikenmaailman rajoitteet, mutta niitä ei minun lapsuudessani, onneksi, ollut. Nyt saa kai vaan paukutella Lauantaina klo 18-00 välillä, lapsuudessani muistaakseni sai tehdä niin koko viikonlopun. Mutta kyllä täälläkin perjantaina pamahtelee ja välillä kuullostaa siltä kun olisi syttynyt joku sota. Tosin, nykyään ei kovin kovaäänisiä paukkuja myydä.  Muistan lapsuudestani kuuluisat "Thunder king"- nimiset ilotulitteet, niistä lähti kyllä sellainen jytinä että mahasta otti.

Tulipas taas sotkuista tekstiä, siitä pyydän anteeksi. Mutta näin lopuksi voin sanoa että Venetsialaiset on erittäin hyvä ja mieluinen tapahtuma, varsinkin nyt kun se on maksuton taas. Illat on pimeitä mutta eivät liian kylmiä ja tunnelma näissä kinkereissä on mahtava. Ja koska muutenkin olen enemmän syys- kuin  kesäihminen, niin mikäs sen hienompaa. Ensi vuoden kinkereitä odotellessa, mutta ennen sitä on syntymäpäiväni.