Heipparallaa kaikki ihanat lukijat, olen tehnyt comebackin. Vaikka en kyllä oikeen missään ole ollutkaan paitsi töissä ja sen jälkeen ruokaa television ääressä ja sohvalököilyn kautta nukkumaan. Olin äsken Kaemon bänditreeneissä, johon menin suoraan töistä, työhousuilla ja turvakengillä rummuttaminen on muuten aika hikistä hommaa. Mutta asiaan.
 |
| Wentus Blues Band feat Duke Robillard |
Ajettelin tänään kirjoittaa jostakin muustakin kun jääkiekosta, katsoin että viimeiset viisi postausta liittyy Kokkolan Hermekseen, joten pidetään lätkästä pieni tauko. Aiheena tänään on eräs konsertti jossa olin viime Sunnuntaina. Paikkana oli Ritz Vaasassa ja artisteina Kokkolan bluesylpeys Wentus blues band ja niiden vieraana kivikova blueskepittäjä rapakon takaa jenkeistä, kaveri nimeltä Duke Robillard.
Vähän "pelotti" ennen keikkaa, kun Duke Robillardin musiikki ole minulle entuudestaan tuttu ja olisin niin halunnut kuulla jotain Wentuksen biisejä. No, kuinka ollakaan, ilta alkoi Wentuksen vajaan tunnin setillä jonka jälkeen Duke liittyi seuraan ja esitti liuta omia biisejä joiden seassa viel muutama Wentus klassikko. Herra Robillardin soitto oli kyllä erittäin miellyttävää, soolot lähti ihan omiin sfääreihin osittain ja miehen lauluääni oli mitä mahtavin raspikurkku. Koko spektaakkeli kesti aika tasan kaksi tuntia, ei menny rahat todellakaan hukkaan ja kun keikan jälkeen vielä mukaan tarttui Wentus blues band t-paita niin ilta oli täydellinen. Istuin suurimman osan keikasta silmät kiinni toisessa rivissä vain fiilistellen, kylmiä väreitä tuli tasaisin väliajoin.
On se blues vaan niin mahtavaa musiikkia, levyltä ei ehkä aina, mutta livenä sitä jaksaisi kyllä kuunnella enemmänkin kun kaksi tuntia putkeen. Olen isältäni hyvin todennäköisesti perinnyt tuon bluesgeenin, hän kun nuoruudessaan oli blueskitaristi. Lapsuudestani muistan aina ne perjantain saunaillat, kun saunan jälkeen syötiin äidin tekemää pizzaa ja iskän kans istuttiin sohvalla ja fiilisteltiin jotain blueslevyä, niinkin kovalla volyymillä että äitikin joskus jopa valitti. Äiti vetäytyi aina makuuhuoneeseeni pelamaan tietokoneellani Mah jongia. Oi niitä aikoja.
"Play what you feel and feel what you play."
- Lazy Lester, blueslegenda.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti