Finland rocks!

Tervehdys!

Tänään töissä kun itsekseni tein töitä ja oli niin hiljaista työpisteellä, niin laitoin Spotifysta musiikkia soimaan puhelimen kautta. Kun kuuntelin erästä kotimaista bändiä niin tuli mieleen, että voisin kirjoittaa blogikirjoituksen suomalaisista bändeistä joista itse pidän kovasti. Joten tässä nyt ois kolme mitkä ensimmäisinä tulivat mieleeni.

DISCO ENSEMBLE

Disco Ensemble-nimiseen yhtyeeseen tutustuin suurinpiirtein samoihin aikoihin kun olin liittynyt Deep Insightiin, eli joskus 2002. Soitettiin paljon yhteiskeikkoja Ensemblen poikien kanssa ja siinä sivussa diggailin heidän musiikkiaan. DE on sellainen bändi joka mielestäni vaan paranee levy levyltä, tai ei kyllä "First aid Kit"- albumia voita mikään, DE albumi siis. Eniten bändissä minua kiehtoo Jussi Ylikosken kitarointi, joka on kyllä lievästi sanottuna todella omaperäistä; paljon efektejä ja häröilyä, menemättä kuitenkaan liiallisuuksiin. Toiseksi bändin vokalisti Miikka Koivisto rustaa kyllä erittäin mielenkiintoisia ja nerokkaita sanoituksia, tai ainakin oletan hänen olevan suurimmaksi osaksi niiden takana.Viimeisempänä, mutta ei todellakaan vähäisempänä, on bändin live-energia. Bändiä on erittäin nautinnollista katsoa livetilanteessa, energia välittyy takariviin asti. Eturivi saa energian lisäksi myös hikeä päälleen, mutta niin sen pitääkin olla. Täytyy näin rehellisesti sanoa, että ei Miikka livenä aina loista, tarkoitan siis nuotissapysymisestä, mutta se korvataan tajuttomalla energialla, ettei moisiin pikkuseikkoihin kiinnitä huomiota, paitsi sitten kun DVD:ltä katsoo keikkoja, mutta eipä se tahdo silloinkaan oikeen haitata. En ole bändiä pitkään aikaan saanu kokea livenä, kohta pitäisi se asia kyllä korjata. 

Omat suosikki Disco Ensemble kappaleet

• Transatlantic
• Jules Verne
• Secret Society
• Skeleton Key
• Sleep on the Wheel
• Worst Night Out
• With Every Step

DAMN SEAGULLS

Damn Seagullsin, eli lokkien, kohdalla on sama tutustumisprosessi kuin edellisen bändin. Ensimmäisen kerran kuulin bändistä ja bändiä kun oltiin Deep Insightin kanssa studiossa äänittämässä meidän esikois EP, Jyväskylän Studio Watercastlessa. Meitä ennen oltiin siellä nauhoitettu Lokkien esikois EP, "Cool by Nature", mikä vielä tänäkin päivänä iskee ja kovaa. Tämän bändin tekstiä kirjoittaessani edellämainittu EP soi taustalla. Kun ensimmäisen kerran kuulin äänityksen ja sen avausraidan, mieleeni painui toisen säkeiston avauslause; "Everybody knows that Elvis died on burgers", edelleenkin pistää hihittämään. Tässäkin on bändi joka vain paranee levy levyltä. Vaikka ensimmäisen ja toisen levyn rosoisuus ja naiivisuus kiehtoo, niin on uudempi ja "aikuismaisempi" sisältö iskee kyllä meikäläiseen kyllä, en nyt tällä tarkoita että itse olisin aikuistunut kuitenkaan. En ole tätäkään bändiä nähnyt livenä ikuisuuksiin. Viimeksi taisin nähdä ne kun soitin viimeisen keikkani Deep Insight orkesterissa Kokkolan West Coastissa ja Damn Seagulls toimi lämppärinä, tämä siis oli Helmikuussa 2005, eli tovi siitäkin on vierähtänyt.

Omat suosikki Damn Seagulls kappaleet:

• Brutus
• Further & Away
• Once We Were Thieves
• Heart on the Sleeve
• Right in the Nerve

CALLISTO

Viimeisimpänä, mutta ei tälläkään kertaa vähäisimpänä, on "paikallinen" suuruus, Callisto. Bändi jota en haluaisi fanittaa, koska bändi koostuu ystävistäni, mutta kun ne nyt vaan sattuu tekemään sairaan hyvää musiikkia. Jätkille on aina vaikeaa kehua bändiä, kun en tiedä että ottavatko he minut tosissaan, kun kavereita ollaan. Callistoon tutustuin, kuten aikasemmin mainitsin, koska he ovat ystäviäni, tai ainakin suurin osa bändistä. Ensimmäisen EP:n kohdalla en vielä hyppinyt riemusta, koska "huutomusiikki" oli minulle suht uutta vielä silloin. Mutta kun esikoiskokopitkä "True nature unfolds" niin se kyllä sytytti minussa jotain. Maalailevaa ja fiilistelevää post-metallia. Sitä seurannut albumi "Noir" on kyllä edelleenkin yksi parhaimmista suomalaisen bändin julkaisemasta levystä, siinä on kaikki kohdallaan. Huutolauluakin ollaan vähän miksattu taka-alalle että kaunis musiikki pääsee vielä paremmin oikeuksiinsa. "Noir" albumin avausraita "Wormwood" alkaa Toolmaisella bassoriffillä ja junnaavalla rumpukompilla, suorastaan hypnotisoi kuulijaa, tai ainakin minua. Muistan kun kuulin kyseisen biisin ensimmäistä kertaa eräällä keikalla, Turun palatsissa, pitkään ennenkuin "Noir" julkaistiin. Taisi jopa bändin basisti, Juho, minulle ennen keikkaa hehkuttaa et keikka alkaa uudella Toolmlaisella kappaleella, ellen ihan väärin muista. Noir on niitä levyjä, mistä ei voi vaan yhtä tai kahta kappaletta kuunnella, vaan se täytyy aina kuunnella kokonaisuutena, siitä puheenollen, laitoinkin levyn tähän taustalle soimaan, inspiraatioksi. Bändi onkin uutisten mukaan saanut uuden, neljännen, pitkäsoittonsa valmiiksi ja se julkaistaan, ellen nyt ihan väärin muista niin, Tammikuussa 2015. Sitä odotellessa voi fiilistellä vanhempaa tuotantoa.

Omat suosikki Callisto kappaleet:

• Anastasis
• World's Collide
• The Great Divorce
• Wormwood
• Folkslave
•  Woven Hands