44. THE OVERSEER
Tämä kyseinen laulu- ja soitinyhtye on minulle varsinkin uusi tuttavuus, joten tämän bändin esittelystä saattaa tulla lyhyt ja tylsähkö. Tutustuin muistaakseni vasta viime vuonna tähän kyseiseen bändiin, joten mitän pitkää historiaa minulla ei bändiin ole eikä mitään erityisiä muistoja. Bändin musiikkia kai voisi luonnehtia genreluokituksella post-hardcore/metalcore. Biiseistä löytyy vauhtia ja agressiota, mutta myös sopivissa määrin fiilistelyä postrockin tapaan. Viimeisin albumi "Rest and let go (2014)" edustaa enemmän tätä fiilistelevämpää osapuolta, kun taas debyytti "We search, we dig (2012)". Tässä kolme biisiä josta voitte itse vähän tutustua bändiin.
- "Paper thin houses" (Rest and let go, 2014)
- "The structure/The foundation" (Rest and let go, 2014)
- "Death march" (Rest and let go, 2014)
43. DEEP INSIGHT
 |
Deep Insight, 2003
(minun ollessani bändissä)
|
Noniin, kuinka noloa on se tosiasia, että bändi jossa itse vaikutin kolme vuotta (2002-2005) päätyi tälle listalle. Eikös se ole vähän itsekästä kuunnella omaa bändiä? Ehkä vähän, mutta suurin osa kuunteluista tulee kyllä kahdesta viimeisimmästä levystä "One minute too late (2006)" ja "Sucker for love (2009)", joissa minun mahtavaa rumpalisointia ei enää kuule. Toki, välillä fiilistelen menneitä ja kuuntelen levyjä jossa myös itse allekirjoittanut on rummuissa. Molempiin näihin edellämainittuihin levyihin liittyy paljon muistoja, sekä hyviä että huonoja, en mene yksityiskohtiin sen enempää, sanon vaan että ihmissuhdejuttuja ne oli, yllätys. Nämä kaksi viimeisintä levyä ovat suhteellisen erilaisia. "One minute too late" on aika suoraa (pop)rokkia, kun taas jälkimmäinen "Sucker for love" on ehkä aavistuksen popimpi. 2004 valmistunut pitkäsoitto "Red lights, white lines" oli albumi missä myös minä vaikutin ja se oli suhteellisen kokeellinen albumi ja on mielestäni bändin paras, eikä nyt pelkästään sen takia että siinä soitan. Biisit vaan siinä on paljon mielenkiintoisempia ja monimutkaisempia. Tähän alle linkkaan nyt kolme kappaletta näiltä kahdelta viimeisimmältä levyltä, jotka minuun kolahtaa kaikkein eniten.
- "Ordinary girl" (One minute too late, 2006)
- "Time is a remedy" (One minute too late, 2006)
- "Every minute, every second" (Sucker for love, 2009)
42. ALL TIME LOW
Tämäkin bändi suhteellisen uusi tuttavuus. Bändi ei kylläkään omaperäisyydellään juhli, eli aika perus high-school pop punkkiahan tämä on. Tietyissä olotiloissa bändin musiikki kuitenkin kolahtaa, olkoon se sitten kuinka kliseistä tahansa. Ensimmäinen kuulemani biisi oli "Break your little heart" ja tämän biisin minulle tutustutti eräs basisti jonka kanssa olin parissakin bändissä mukana, selvitelkääpä sitten kuka on kyseessä. Katsoin taannoin bändistä kertovan noin kolme varttia kestävän dokumenttielokuvan ja tämän myötä bändi sai hieman lisää arvostusta. Elokuva tulee "Straight to DVD" konsertti DVD:n bonuksena, suosittelen molempia. Suosittelen myös näitä kolmea seuraavaa biisiä.
- "Backseat serenade" (Don't panic, 2012)
- "Just the way I'm not" (Dirty work, 2011)
- "Lost in stereo" (Nothing personal, 2009)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti