Päivää!
Tämänkertainen postaus on aiheesta, tai bändistä, josta minun on pitänyt pitkään kirjoittaa, mutta fiilis ei ole ollut täysin kohdallaan. Mutta nyt se hetki on koittanut. Halauisin myös omistaa tämän postauksen rakkaalle ystävälleni Nikolle; oooooh yeaaaah!
 |
| THE CHARIOT |
The Chariot, on bändi joka on viimevuosina todella tehnyt vaikutuksen minuun. Vaikka olen ollut fani suhteellisen lyhyen ajan, kun en aluksi tajunnut kuinka kova bändi on kyseessä, onneksi sen olen nyt tajunnut ja viisastunut samalla.
Ollessani Endrive yhtyeessä, kitaristimme Niko aina hehkutti tätä bändiä, mutta syystä tai toisesta en koskaan oikein jaksanut vaivautua kuuntelemaan. Tiesin suurinpiirtein millaista sekamelskaa se oli ja en nähnyt siinä musiikissa mitään punaista lankaa niinsanotusti, mitä vähän sitä yritin kuunnella. Sitten jossain vaiheessa, en tiedä miten, tai miksi, mutta aloin päästä jyvälle ja pikkuhiljaa aloin ymmärtämään mistä tässä on kyse; vapaudesta. Kaiken sen sekasotkun ja kaaoksen keskeltä löysin jotain, mitä en oikein osaa sanoin kuvailla. Jotain mitä en ole minkään muun tämänkaltaisen bändin kohdalla löytänyt. Chariotin musiikista, uskokaa tai älkää, loistaa läpi valtava määrä rakkautta ja intohimoa. Sanoituksista paistaa läpi bändin positiivisuus, mikä on erittäin harvinaista, tämänkaltaiselle bändille.
 |
| Minä ja osa bändistä Helsingissä keikan jälkeen. |
Aloin netistä katselemaan keikkapätkiä ja ihastuin siihen energiaan mikä bändillä on lavalla, aika hullua touhua osittainkin, mutta tässä taas tulee mieleen sana "vapaus". Rumpalin näkökulmasta, Chariotin rumpali David Kennedy jätti kyllä meikäläiseen valtavan ja pysyvän vaikutuksen. Se energia millä kaveri hakkaa niitä rumpuja on mahtavaa katseltavaa ja kuunneltavaa. Ajan myötä se sama alkoin näkymään omassakin soitossa, jostain kumman syystä. Alkuvuodesta 2013 sain vihdoinkin tilaisuuteni nähdä bändin ihan livenä, Suomen Helsingissä. En muista tarkkaa päivämäärää, mutta muistaakseni se oli Maaliskuussa ja paikkana toimi legendaarinen klubi nimeltä Nosturi. Siellä mukana oli myös erittäin kova Dead and divine sekä Chariotin laulajan edellinen bändi, Norma Jean. Illan taisi kuitenkin aloittaa Suomalainen bändi, jonka nimeä en nyt tähän hätään muista.
 |
| Kuvankaappaus dokumenttielokuvasta |
Viime vuonna bändi päätti lopettaa toimintansa ja se iski kyllä kovaa meikäläiseen, just kun olin päässyt sisään bändiin ja ymmärtänyt sen hienouden. Mutta levyt ja musiikki elää ikuisesti ja niitä kuuntelen nykyään enemmän kuin koskaan. Bändi julkaisi joitain viikkoja sitten vajaan tunnin mittaisen dokumenttielokuvan jäähyväiskiertuestaan joka lopulta innoitti minua kirjoittamaan tästä aiheesta. Suosittelen jokaiselle musiikin ystävälle tämän dokumentin katsomista ja muitakin bändin haastatteluja sekä muita bändiin liittyviä videota; niitä katsellessa ei voi muuta kuin ihailla bändin toimintaa keikkapaikkojen ulkopuolelta ja ehkä ymmärrätte, miksi rakastan tätä bändiä niin paljon.
"May the history book read of all of our names.
Be it blood, be it ink, but atleast we were free.
This is only a fracture of what I've got to say,
but it must said, yeah it must be said.
If I leave this earth tonight may it be said,
that I spoke my peace,
I spoke with the wrath of his grace.
Be it blood, be it ink, but atleast we were free.
This is only a fracture of what I've got to say,
but it must said, yeah it must be said.
If I leave this earth tonight may it be said,
that I spoke my peace,
I spoke with the wrath of his grace.
Oh we stand hand in hand and we walk without fear.
This is a revolution!"
The Chariot - "The City"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti