Maata näkyvissäkö?

Huomenta.

Tässä minä taas istuskelen ja kuuntelen musiikkia, vaikka pitäisi syödä ja sitten pakata. Koska tänään reggaerekka suuntaa kohti Suomen Turkua, kaupunki jossa asuin armonvuodet 2003-2012. Turkua on kova ikävä ja on kiva näin tänään ja huomenna saada vähän siellä olla, vaikken kyllä kerkeä siellä juuri mitään tekemäänkään, niin silti. Soitetaan huomenna aamupäivällä siis Kaemon kanssa siellä, Maata Näkyvissä festareilla. Keikka on jo puoliltapäivin huomenna, tai jopa ennenkin sitä, joten ehtii kivasti niinsanotusti illaksi kotiin. Meille on hotellihuoneet varattuna ensiyöksi joten ennen soundcheckiä saadaan nauttia ihanasta hotelliaamiaisesta ennenkun kurvataan vuokrapakumme HK-Areenan ja Turun messukeskuksen välimaastoon.

Videokameran akut on ladattu ja muistikortit tyhjennetty joten video- ja valokuvaaminen voi alkaa heti treeniksen pihalta kun roudataan, jos vaikka jotain ihmeellistä ja jopa hauskaa tallentuisi. Tuossa kello 12 olisi aikomus lähteä treenikämpän pihalta, joten pitää tämän postauksen jälkeen tehdä vähän herkullista valmisruokaa ja nauttia siitä ennenkun kaahailen vihreän tiikerini kanssa tuonne Kirkonmäen suuntaan, missä meidän harjoitusleiri siis sijaitsee.

Jim, Antti ja Kimmo muutamaa

minuuttia ennen Oulugospelin keikkaa 1.11.2014

Itse olen erittäin innoissani keikasta. Vaikkakin meillä on vain 22 minuuttia soittoaikaa, johon mahtuu kuusi kappaletta, niin biisit on hiottu ja settilista on valmis. Ollaan myös kerrankin reenattu biisien vaihtoja, ettei niiden väliin jää ikävää hiljaisuutta, vaan kivat sillat tehty niiden väliin. Tietty jotain puhetaukoa olisi aikomus pitää, mutta se jäänee lyhyeksi ellei Timppa sitten, taas, innostu. No, saas nähdä. Jokatapauksessa, mukava on ajaa Turkuun se 6-8 tuntia 22 minuutin keikkasetin takia. Onko se sitten sitä rokkarin elämää, taitaapa muuten olla, koska onhan meillä sentään hotellimajoitus, luksusta kerrassaan. Deep Insightin kanssa kun kierreltiin Eurooppaa halkipoikki niin useimmiten nukuttiin jonkun promoottorin nurkissa, lattialla, sohvilla ja joskus jopa betonilattialla jolloinka tyynynä toimi muovipussi jossa oli likapyykit; se kuulkaas oli sitä rokkenrollelämää, vaikka toki, onhan tuonlaisessa kiertämisessä myös viehätyksensä, uskokaa tai älkää.

Mutta, minäpäs menenkin tästä syömään valmispizzaa ja sitten pakkaamaan tarvittavat henkilökohtaiset tavarani keikkareissua varten. Kuvia tulee kahden päivän mittaan Instagram sivulleni, joten jos kiinnostaa niin sieltä voi käydä tsekkaamassa matkan edistymistä.

Koitetaan pojat ja tytöt pärjätä,

- Torspo.T